sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Valmistujaiset (ja hääpuvun uusi elämä)

Kesäkuussa, ensimmäisenä virallisena lomapäivänäni, vietettiin yliopistolla minun valmistujaisiani. Olin jo aiemmin päättänyt teetttää häiden jälkeen hääpuvustani juhlapuvun, jotta voisin pitää sitä myöhemminkin päälläni. Koska pitsin värjäyksen onnistumisesta ei ollut takeita, sovin pukuni tekijän Heidi Tuiskun kanssa, että pukuuni tehdään harmaa tyllihame sekä vyö valkoisen helman päälle ja vaihdetaan yläosan napit saman värisiksi kuin tuo uusi tyllihame. Kun sitten joulun jälkeen selvisi, että valmistuisin keväällä, päätin heti käyttää tätä uutta juhlapukuani valmistujaisissani. Lopputulos on ainakin minun mielestäni onnistunut ja suosittelen lämpimästi vastaavaa ratkaisua niille, jotka miettivät hääpuvulleen uutta elämää. :)

Halusin satsata valmistujaispäivääni, joten kävin meikissä sekä kampaajalla samana päivänä. Kampaajani loihtikin minulle pyynnöstäni ihanat kiharat, jotka sointuivat mielestäni kauniisti juhlamekkooni. Kun häissä pidin hiukset kiinni, oli tällainen kiharakampaus avoimin hiuksin mielestäni mukavaa vaihtelua hääeleganssiin.


Pieni mekkokatastrofi tosin mahtui juhlailtaan, sillä kävellessäni yliopiston päärakennukselle huomasin, että mekkoni helma oli ilmeisesti autosta noustessani likaantunut. Harmitti todella paljon ja samalla mielessäni kauhistelin, mahtavatko tahrat lähteä pois. Aloitin heti kotiin päästyäni puhdistamisen enkä saanut tuloksia Fairylla tai sappisaippualla. Niinpä lopulta rohkaistuin kokeilemaan Vanishia ja pelkäsin sen tuhoavan koko tyllin. Tylli säilyi kuitenkin vahingoittumattomana ja tahrat irtosivat kiltisti helmasta.

Helsingin yliopiston juhlasali on nimensä mukaisesti todella juhlallinen. Aikoinaan minut lakitettiin ylioppilaaksi kyseisessä salissa, joten paikkaan liittyi jo  muistoja. Eikä tämänkään kerran pitäisi jäädä viimeiseksi, sillä muutaman vuoden kuluttua minä toivottavasti valmistun maisteriksi samaisesta yliopistosta. Enpä olisi tuolloin  yli kymmenen vuotta sitten uskonut, millaiseksi oma polkuni muodostuu!


Varsinaisena valmistujaispäivänä juhlat eivät jatkuneet kovin pitkään, sillä olimme seuraavana päivänä lähdössä kahdeksi viikoksi häämatkallemme mieheni kanssa. Olin kuitenkin jo edellisenä viikonloppuna juhlistanut valmistumistani Tukholman viikonloppureissulla ja lisäksi sen kunniaksi tuli skoolattua useamman kerran kesän aikana. Pidin myös valmistujaiskahvit kotonamme myöhemmin kesällä ja päätin, että maisteriksi valmistumistani juhlin sitten kunnolla isoin juhlin. Täytyy nimittäin sanoa, että näin pian häiden jälkeen tuntui siltä, etten edes halua järjestää mitään isoja juhlia - etenkin kun loppukesän kavereille järjestämämme hääbileet olivat vielä edessä!


Millaisia valmistujaismuistoja teillä on? Miten te juhlitte omia valmistujaisianne? :)

maanantai 10. syyskuuta 2018

Iltapäivätee ja lomanaloitusasu

Aika kuluu hurjan nopeasti, kohta ollaan jo syyskuun puolivälissä! Heräsin tänään jo viideltä, mihin aikaan kesällä oli jo valoissaa. Nyt syyskuussa viideltä aamulla on kuitenkin vielä pilkkopimeää. No, kaipa pimeyteenkiin taas tottuu; onneksi saan olla ulkona päivän valoisaan aikaan! Kaikista kauheinta on nimittäin mennä pimeällä töihin ja lähteä pimeällä takaisin kotiin.

Viime viikko meni aika lailla flunssasta toipuessa; en tosin ole vieläkään ihan terve. Lauantaina olin tuttuun tapaan töissä, minkä jälkeen kävin kotona vaihtamassa vaatteet. Illaksi ajoimme Himokselle 50-vuotissynttäreille ja sieltä vielä yöksi takaisin kotiin. Melkoista ajamista edestakaisin, mutta oli mukavaa päästä kuitenkin yöksi omaan kotiin. Olimme todella väsyneitä, mutta Lenita herätti eilen jo ennen seitsemää. Viime yönä siis nukutti varsin hyvin!


Tällä viikolla minulla on paljon opintoja, joiden sovittaminen töiden oheen ei ole aivan yksinkertaista. Täytyy kuitenkin yrittää sumplia jotenkin tätä palapelia ja toivoa parasta. Opintojen ja töiden väliin yritän sovittaa treenaamista; siksi heräsin tänäänkin näin aikaisin, että ehdin salille ennen töitä!

Kuvat ovat kesäkuulta, jolloin juhlistimme ystäväni kanssa hänen syntymäpäiväänsä ja minun valmistumistani Kämpin iltapäiväteellä. Alkoipa tuolloin myös viimeinen pitkä kesälomani - laskin että ensi kesäksi lomaa kertyy ainoastaan kaksi viikkoa. Aikamoinen muutos, sillä vuosikausia minun kesälomani on ollut kahdeksanviikkoinen. Tosin tänä vuonna se oli "vain" kuusi viikkoa pitkä, koska aloitin uudessa työssäni jo elokuun alussa. No, kun arkisin illat ovat vapaat, se tuntuu melkein kuin minilomalta.


Sain ystävältäni valmistujaislahjaksi Guccin avainlompakon. Aikaisemmin minulla oli niin massiivinen avainnippu, ettei sen mahduttamisesta näin pieneen tilaan olisi ollut toivoakaan. Nyt nippuni on kuitenkin enää kolmanneksen kokoinen aiemmasta, ja kaiken lisäksi pidän työavaimiani erikseen kaulanauhassa. Niinpä pystyn vihdoin käyttämään tällaista avainlompakkoa!


Lomanaloitusasuni oli Dorothy Perkinsin haalari, jonka ostin jo vuosi sitten syksyllä itselleni. Ajattelin, etteivät haalarit olisi minun juttuni, mutta loppujen lopuksi tykästyinkin niihin. Piti vain löytää omalle vartalolleni sopiva malli. Jalkaan pääsivät kesällä heräteostoksena Ziosta hankkimani Wondersin nudet korkkarit. Menin Zioon alunperin katsomaan aivan muita kenkiä, mutta poistuin sieltä loppujen lopuksi näiden korkkareiden ja mustien rusettiballerinojen kanssa. Pitäisi muuten jossain vaiheessa huoltaa kesäkengät talviteloille, olen unohtanut koko homman!


Ulkona on yhä pimeää, mutta nyt alan vähitellen suunnata salia kohti. Mukavaa viikonalkua! :)

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Syyssuhinoita

Viikko on kulunut aika lailla flunssan kourissa, mutta onneksi tauti alkaa nyt hellittää. Viikonlopulle oli taas kasautunut aikamoinen määrä rästihommia, joita olen tässä viimeiset pari tuntia tehnyt. Piti muun muassa tehdä pari ennakkotehtävää maisteriopintoihini liittyen sekä hoitaa kaikenlaista muuta. Vielä on pari työjuttua tekemättä, mutta oma mieli alkaa olla jo kevyempi. Tekemättömät työt nimittäin stressaavat minua todella paljon, mutta heti alkaa helpottaa, kun saa edes aloitettua niiden tekemisen.

Uudessa työssä tuli eilen kuukausi täyteen ja täytyy sanoa, että ensimmäinen kuukausi on ollut omalla tavallaan aika raskas. Sain kokeneemmalta tiimini jäseneltä neuvon, ettei työasioita kannattaisi tuoda kotiin. Koen kuitenkin tällä hetkellä, että pystyn vasta kotona rauhassa tekemään pitkäjänteisempää keskittymistä vaativia tehtäviä, joten töitä tulee väkisinkin tehtyä kotona. Eiköhän tilanne kuitenkin tästä vähitellen muutu, kun opinnot alkavat kunnolla. Aika paljon suorastaan ahdistaa, miten saan yhdistettyä opinnot ja työt, mutta ei auta kuin yrittää parhaansa ja toivoa parasta.


Tänään ohjelmassa on vielä kaura-omenapaistoksen tekeminen, sillä omenapuussamme riittää satoa. Parhaillaan yritän tehdä omenahilloa uunissa - katsotaan mitä siitä tulee. Lisäksi yritän järjestää vaatekaappini siten, että otan syys- ja talvivaatteet esille ja siirrän kesätamineet ylähyllylle. Illalla varmaankin katson taas Master Chef Australiaa, johon olemme mieheni kanssa aivan koukussa!

Kuva on kesäkuulta, jolloin sonnustauduin Mint & Berry -merkin raitahameeseen. Vein hameen kesän alussa ompelijalle kavennettavaksi, sillä se oli minulle liian suuri. Hameesta tuli sopiva, mutta kavennus oli taskujen vuoksi varsin hintava operaatio. Ensi kerralla kysyn kyllä hinta-arvion etukäteen!

Musta pusero on Anna Fieldiltä ja valkoiset tennarit H&M:ltä. Pikkuhiljaa taitavat tennaritkin vaihtua nilkkureihin ja saappaisiin, sillä lämpimät kelit taitavat olla jo ohi. En odota syyssateita ja pimeyttä, mutta muuten syksyä voi hyvin fiilistellä. Olen jo aloittanut kynttilöiden polttamisen sisällä, ja kohta niitä voi viritellä ulkolyhtyihinkin. Myös pihan valosarjat voi kohta kaivaa esiin!