torstai 31. toukokuuta 2018

Valmistumisen kynnyksellä

Tänään aamulla sain ilokseni sähköpostiviestin, jossa luki, että tutkintoni on valmiina rekisterissä. Minä siis valmistun! Tunne on aivan huikea, sillä täsmälleen kaksi vuotta sitten olin soveltuvuuskokeessa ja lähdin sieltä aivan varmana siitä, etten pääsisi sisään. Ryhmätilanne meni ihan hyvin, mutta haastattelu oli aivan uskomattoman tiukkaa grillausta! Enpä olisi silloin uskonut, että kahden vuoden kuluttua valmistun yliopistosta! Ajattelin nimittäin sisään päästyäni, että tutkintoni suorittamiseen menisi todennäköisesti normaalia pidempi aika, kun kerran tein tutkinnon samalla kun työskentelin päätoimisesti. Valmistun kuitenkin ennätysajassa ja nappasin rekisteriin vielä reilut kolmekymmentä ylimääräistä opintopistettäkin. Olen kyllä todella ylpeä tästä saavutuksesta - etenkin kun vielä viikko sitten luulin, että valmistumiseni kaatuisi yhteen puheviestinnän puuttuvaan opintopisteeseen. Haaveissa on opiskellä vielä lisää, minkä vuoksi työstänkin parhaillaan erästä kesäkurssia avoimen yliopiston puolella. Sen jälkeen aion kuitenkin hieman hengähtää!


Tämä viikko on muutenkin muutosten aikaa, sillä teen viimeistä viikkoa työtäni. Sen jälkeen minulla on eräs kahden viikon projekti ennen kesälomalle jäämistä. Minulla on yleensä ollut ihana kahdeksan viikon kesäloma, mutta tänä vuonna aloitan uudet työt jo heti elokuun alussa. Niinpä kesäloma on supistunut kuuteen viikkoon. Alaa vaihtaessani joudun luopumaan tällaisesta lomaluksuksesta, mutta saan vastalahjaksi päivätyön ja vapaat illat - se jos mikä on luksusta näin kuuden vuoden jälkeen! Uuteen työhön meneminen jännittää todella paljon, mutta täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin.

Valmistujaisiani juhlitaan yliopistolla juuri ennen meidän häämatkaamme, mutta olen ajatellut pitää pienet kahvikutsut kotonamme heinäkuussa matkan jälkeen. Aina on nimittäin  hyvä syy juhlia! :D

maanantai 28. toukokuuta 2018

Meidän häämme 5.5.2018, osa 2

Kerroin häitä edeltävästä päivästämme täällä. Nyt sukelletaan kuitenkin varsinaiseen hääpäiväämme! Hiukset teki  ystäväni, hääpuku on Heidi Tuiskun käsialaa, meikin taiteili Miia Ollula ja kuvat otti Alejandro Lorenzo. Kysykää ja kommentoikaa ihmeessä, mikäli siltä tuntuu! :)

Hääpäivän aamuna heräsin aikaisin ja nautin aamiaista rauhassa kotona. Minua ei ollut missään vaiheessa jännittänyt ennen häitä eikä jännittänyt myöskään aamulla. Aamiaisen jälkeen mies heitti minut juhlapaikalle, johon ystäväni tuli laittamaan minun ja parin kaasoni hiuksia. Hän aloitti minun hiuksistani, minkä jälkeen minulle tehtiin todella taidokas häämeikki. Äitini oli varannut meille valmistautumiseen hotellihuoneen juhlapaikaltamme Hämeenkylän kartanolta ja järjestänyt sinne myös syötävää sekä juotavaa. Toki valmistautumisen aikana nautittiin myös muutama lasillinen shamppanjaa. :)

Minun valmistautuessani mies haki kukkakimppuni (Kimpun pionit olivat kuulemma tulleet vasta myöhään edellisenä iltana - aika viime tinkaan meni!) ja toi sisarensa tekemän kakun juhlapaikalle. Hänellä hieman kesti kaikenlaisissa järjestelyissä, joten meidän potrettikuvauksemme alkoi myöhässä. Olin muuten ihan rauhallinen koko aamupäivän, mutta aikataulun pettäessä hermot alkoivat kieltämättä kiristyä.

Kuva: Alejandro Lorenzo

Onneksi valokuvaus sujui joutuisasti ja näimme jo heti kuvanottotilanteessa muutamia valokuvia kameran näytöltä. Olimme niihin todella tyytyväisiä! Kuvauksen jälkeen jäi sitä paitsi pieni hetki aikaa hengähtää ennen kuin siirryimme kirkolle. Meidät vihittiin Oulunkylän vanhassa kirkossa, joka on pieni ja todella tunnelmallinen kirkko. Meidän häihimme osallistui hieman alle 50 ihmistä, joten kirkon intiimi tunnelma sopi hyvin meidän keväthäihimme.

Juuri ennen tilaisuuden alkamista odotimme häämarssin alkua mieheni kanssa pihalla. Kirkko on nimittäin niin pieni, että ulkoa astutaan suoraan alttarille vievälle käytävälle. Olin ollut hyvin rauhallinen koko päivän, mutta tässä vaiheessa purskahdin itkuun ja ajattelin, etten pysty ollenkaan rauhoittumaan koko vihkimisen aikana. Kun Kuulan häämarssi alkoi ja lähdimme kävelemään, itkin edelleen vuolaasti. Matkalla alttarille kohtasin kuitenkin vihkipappimme katseen, mikä rauhoitti minua ja pystyin kasaamaan itseni. Pappi piti meille ihanan puheen ja vastasimme molemmat vakaalla äänellä "tahdon" hänen kysymyksiinsä. Tilaisuus oli mielestäni todella lämminhenkinen. Poistumismarssina meillä oli teema Jurassic Parkista

Vihkimisen jälkeen matkustimme mieheni kanssa juhlapaikalle ja nautimme asianmukaisesti shamppanjaa. Emme halunneet minkäänlaisia koristeita hääautoome, sillä mielestämme se oli upea sellaisenaankin. Automatkalta mieleeni jäivät ihmisten hymyt ja etenkin eräiden lasten vilkutukset.

Hääjuhlamme alkoi onnittelumaljalla, minkä jälkeen vähitellen siirryttiin sisälle. Aluksi esittäydyttiin, minkä jälkeen äitini piti puheen. Syömisen jälkeen luvassa oli tietovisa, joka käsitteli minua ja miestämme. Sitä pelattiin Kahoot!-sovelluksella pöytäkunnittain, ja voittajat saivat pienen palkinnon. Me muuten istuimme samassa pöydässä kaasojen, bestmanien ja heidän aveciensa kanssa, sillä oma erillinen pöytä tuntui meistä hassulta ajatukselta. Tämä meidän pöytäratkaisumme osoittautui erittäin onnistuneeksi, joten suosittelen sitä lämpimästi!

Kuva: Alejandro Lorenzo

Ennen kahvi- ja kakkutarjoilua otettiin ulkona  yhteiskuvia ja lisäksi leikimme Tuttu juttu show -tyyppistä kenkäleikkiä. Meillä oli häissämme kaksi kakkua; yksi isompi juhlapaikan puolesta ja toinen pienempi leikkauskakku, jonka mieheni sisko oli meille tehnyt. Kakun leikkaamisessa emme polkaisseet, sillä emme kokeneet sitä omaksi jutuksemmme. Muutenkaan häissämme ei ollut morsiamen tai sulhasen ryöstöä, sukkanauhan etsintää tai morsiuskimpun heittoa. Mielestäni tunnelma oli todella lämmin ja heistä tuli meidän näköisemme; kerrassaan onnistunut hääpäivä!

Illan viimeinen virallinen ohjelmanumero oli meidän häätanssimme, joka oli Sara Burnettin versio klassikkobiisistä Forever Young. Tanssimme sen foxtrotin askelein. Häätanssin jälkeen luvassa oli muutama valssi ja sen jälkeen soitettiin enemmän bilemusiikkia.

Loppuillaksi lähdimme vielä Helsingin keskustaan baariin. Ilta tosin jäi meidän osaltamme varsin lyhyeksi, sillä olin pitkän päivän jälkeen todella väsynyt. Ainoa asia, jonka jälkikäteen muuttaisin häissämme, olisi se, ettemme lähtisi juhlapaikalta baariin. Jatkot olisi hyvin voinut pitää juhlapaikallakin!

Yöksi tulimme kotiin, jonne anoppi oli käynyt järjestämässä meille syötävää ja tietenkin skumppaa. Lisäksi hän oli asetellut kukat maljakkoihin sekä kortit ja lahjat esille olohuoneeseemme. Aivan ihana yllätys!

Hääpäivämme oli juuri sellainen kuin halusimmekin; tunnelma oli lämmin ja nautimme joka hetkestä. Meitä hemmoteltiin uskomattoman kauniilla auringonpaisteella, mutta päivä ei kuitenkaan ollut liian kuuma. Kaikki aina varoittelevat, että jokaisesta sekunnista kannattaa nauttia, sillä hääpäivä on hetkessä ohi. Liityn tähän samaan kuoroon - onneksi hääpäivämme oli täydellinen! <3

Millaisia häämuistoja teillä on? :)


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Raparperin alla

Kesäiset säät ovat todella hellineet meitä! Vaikka en itse helteestä juuri välitä, olen nauttinut lämmöstä riipputuolissa istuen ja elämästä nauttien. Hieman onnea tosin varjostavat tekemättömät pihatyöt; mies totesi eilen, että olemme kyllä todella onnistuneet pilaamaan nurmikon. Se on kyllä totta, nurtsi on täynnä rikkakasveja ja aukkoja.

Mies rakensi terassin pihallemme viime kesänä ja öljysi sen harmaaksi viime viikolla. Väristä ei tullut yhtä tummaa kuin hän olisi halunnut, mutta minusta terassi näyttää hyvältä. Sohvista ja sohvapöydästä pitäisi tulla vielä valkoiset jossain vaiheessa. Kunhan ensin löydetään joko tarpeeksi peittävä öljy tai sitten jokin muu ratkaisu. Lisäksi terassille on vielä mahdollisesti tulossa pergola ja terassin viereen puolestaan suihkulähdeseinä.

Takapiha jäi viime kesänä täysin viimeistelemättä, mikä kyllä näkyy. Piha on täynnä vuohenputkia, joista on ilmeisesti vaikea päästä eroon. Lisäksi keskellä takapihaamme on iso möykky maata, josta ilmeisesti puskee esiin unikkoa. Tai sitten se on jokin rikkakasvi, jota en ole vielä tunnistanut. Olen nimittäin viime päivät viettänyt tiiviisti kasveja tunnistaen, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Onneksi Facebookin Puutarha ja piha -ryhmästä löytyy apua tähän hommaan! Omenapuun vierestä olen jo löytänyt varjoliljan ja vanhan suihkulähteen vieressä kasvaa tulppaaneja sekä narsisseja. Tarkoitukseni oli siirtää ne toiseen paikkaan, mutta se on toistaiseksi vielä tekemättä, sillä meillä ei ole sopivankokoista lapiota siihen hommaan. En edes tiedä, uskaltaako kukkia siirrellä noin vain, mutta pakko ne on siirtää tai jäävät ruohonleikkurin jalkoihin.

Sitkeä raparperimme!

Viime kesänä mies irrotti monia kasveja pois terassin ja tuijien ympärillä olevan hakealueen tietä. Sanoin, ettei muilla kasveilla ole minulle väliä, mutta raparperi pitäisi säästää. No, eihän hän sitä muistanut, vaan raparperi lensi kaaressa kasaan muiden kasvien ja maa-aineksen kanssa. Raparperi ei kuitenkaan onneksi luovuttanut, vaan juurtui uudelleen ja on aika hienon näköinen. Tällä viikolla sitten siirsimme sen etupihalle parempaan paikkaan ja toivon, että pääsen pian tekemään raparperipiirakkaa!

Leipomisesta puheen ollen tein äitienpäiväksi todella herkullista vanilja-puolukkatorttua. En ole mikään mestarileipoja, mutta tällaisen yksinkertaisen ohjeen avulla onnistuin leipomaan varsin hyvän makuisen tortun. Se oli tarkoitus viedä vanhemmilleni, kun menimme heidän luokseen äitienpäivälounaalle. Huomasin tosin vasta perillä, että torttu oli jäänyt meidän jääkaappimme! Onneksi muistin sentään ottaa mukaan äitienpäivälahjan ja shamppanjan, mutta kyllä harmitti! Torttu tosin syötiin myöhemmin iltapäivällä, kun juhlistimme äitienpäivää kälyni luona.

Puolukka-vaniljatorttu
Minulla on muuten aivan hirveä kevätflunssa, jota luulin aluksi allergiaksi. Täytyy toivoa, että se asettuu mahdollisimman pian, sillä minulla on koko viikonloppu töitä. Sitten onneksi vähän  helpottaa! Kesäloma alkaa kuukauden kuluttua, mutta sitä ennen pitäisi saada kesäopinnoiksi valitsemaani erityispedagogiikan kurssia edistettyä. Luin kurssikirjallisuutta kyllä tänään, mutta se on aika hidasta.

Nyt suuntaan ulos syömään iltapalaa - mukavaa loppuviikkoa! :)

lauantai 12. toukokuuta 2018

Vaaleanpunainen takki


Mukavaa lauantai-iltaa! Me olemme viettäneet iltapäivän ja illan ulkona grillaillen muutamien kavereiden kanssa. Nyt pojat katsovat jääkiekkoa (minä olisin valinnut Euroviisut, mutta hävisin äänestyksen) ja minä olen saanut leivottua vanilja-puolukkatortun Kinuskikissan ohjeen mukaan huomiseksi äitienpäiväksi. Niinpä katsoin, että nyt olisi hyvä hetki käyttää aikaa bloggailuun. :)


Asu on huhtikuun puolelta, kun kävimme vanhempieni ja mieheni äidin (eli nykyisen anoppini) sekä hänen miesystävänsä kanssa syömässä Töölön Mamma Rosassa. Päivä oli jo varovaisen keväinen ja ulkona pärjäsi ilman pipoa. Loistava keli pukeutua tämän kevään suosikkitakkiini, eli Onlyn ohueen villakangastakkiin, jonka tilasin muistaakseni vielä silloin, kun ulkona oli kylmää ja lunta. Täytyy myöntää, että ihan aidosti minulla ei ollut tällaiselle takille tarvetta, sillä minulla oli entuudestaan jo kaksi mustaa villakangastakkia. Olin kuitenkin jo yli vuoden ajan ihastellut blogeissa vaaleanpunaisia villakangastakkeja samoin kuin Pinterestissä. Niinpä päätin ostaa vaaleanpunaisen takin, mikäli löytäisin sopivan. Niinpä kun Zalandossa vastaan tuli tämä Onlyn vaaleanpunainen ihanuus, päätin tilata sen. Sekä koko että malli osuivat nappiin - vaaleanpunaisen sävystä puhumattakaan! Kannatti siis sortua tällaiseen  heräteostokseen. 


Jos takki on  uusi, kaikki muu kuvassa onkin sitten vanhaa. Mustan Marc  O'Polon mekon ostin jo vuosia sitten alunperin hautajaisiin, joita sattui kahdet puolen vuoden sisään. En ollut pitkään aikaan käyttänyt mekkoa, joten päätin tehdä tästä "hautajaismekosta" myös hieman iloisempien tilanteiden mekon. Mekon päälle puin Zaran mustan yläosan. Jalassa olivat (tietenkin) mustat Unisan saappaat, jotka sain muuten vihdoin kiikutettua suutarille korkolappujen vaihtoon ennen kuin laitoin ne talviteloille. Vappupäivänä tulikin huollettua talvikengät varastointia varten. Laukuksi valitsin Louis Vuittonin laukun, jonka mallia en tiedä. Pitänee selvittää jossain vaiheessa. :)

Hyvää viikonlopun jatkoa! Huomenna juhlitaankin äitejä - sekä omaani että anoppiani! :)

torstai 10. toukokuuta 2018

Meidän häämme 5.5.2018, osa 1

Blogissa on ollut taas hiljaista, mutta mielestäni siihen on erittäin hyvä syy. Koko huhtikuun olin harjoittelussa, mutta sen jälkeen valmistelimme koko viime viikon häitämme! Vappuaattona pistäydyin kyllä Porvoossa, mutta muuten aika viime lauantaihin asti sujui tiiviisti töissä ja häitä järjestellessä.

Täysin ongelmitta ei tietenkään selvitty. Häitä edeltävä perjantai alkoi nimittäin sillä, että hiusten värjäys sekä leikkaus peruuntui. Ei siis kovin vahva aloitus. Olin jo asennoitunut siihen, että menen naimisiin tyvikasvuineni päivineni, mutta onneksi kälyni järjesti minulle perjantai-iltapäivälle ajan toiselle kampaajalle. Sitä ennen kävin pikamanikyyrissä, johon olin onneksi varautunut omalla kynsilakalla. Minun kynsissäni hyvin harva lakka pysyy siistinä muutamaa tuntia pidempään, joten haluan käyttää hyväksi havaitsemiani merkkejä. Onneksi minulla oli oma lakka mukana, sillä huolellisesta kuivattelusta huolimatta ehti yhden kynnen lakka kuoriutua illan aikana. Se oli helppo korjata itse.

Meillä ei ollut varsinaista kirkkoharjoitusta, mutta olin sopinut, että pääsisimme käymään vihkikirkossamme, eli Oulunkylän vanhassa kirkossa, perjantaina. Kun kuitenkin menimme paikan päälle, oli kirkko tyhjä ja ovet lukossa. Onneksi hoksasin, että voisimme pistäytyä Oulunkylän kirkolla, josta apu löytyikin. Niinpä pääsimme edes käymään vihkikirkossamme ennen H-hetkeä. Oulunkylän vanha kirkko on todella pieni ja tunnelmallinen, minkä vuoksi valitsimmekin sen vihkikirkoksemme. Meidän häämme nimittäin olivat pienet, noin viidenkymmenen hengen juhlat, joten halusimme myös kirkossa olevan intiimin tunnelman. Ainoa haaste oli kulkea lyhyttä käytävää pitkin tarpeeksi hitaaseen tempoon. :D

Kirkkoharjoituksen jälkeen minä lähdin kampaajalle ja mies bestmanien sekä kaasojen kanssa koristelemaan juhlapaikkaa. Sain aika monta viestiä ja puhelunkin kampaajakäyntini aikana, vaikka etänä koristelusta neuvotteleminen oli aika vaikeaa. Minulla ei myöskään ollut niin selkeää visiota koristelusta kuin miehelläni, joten annoin päävastuun suosiolla hänelle.

Kuva: Alejandro Lorenzo Photography

Kampaajakäynnin jälkeen suuntasin muiden mukaan koristelemaan juhlatilaa, joka tosin alkoi siinä vaiheessa olla jo lähes valmis. Juhlapaikkamme oli Hämeenkylän kartano, joka huolehti kattauksista ja tietenkin cateringista. Meidän tehtäväksemme jäi lähinnä pompomien asetteleminen sekä valokuvaseinän järjestäminen. Siinäkin tosin meni yllättävän pitkään. Myös kyltin asentaminen paikalleen oli yllättävän hidasta.

Pääsimme lähtemään noin kahdeksan aikaan kotiin, jolloin olin jo todella väsynyt. Kotona kuitenkin piti vielä kasailla tavaroita seuraavaa päivää varten, mutta pääsin sentään puoli yhdentoista aikaan nukkumaan. Miehellä sen sijaan meni hieman pidempään.


Onneksi olin ottanut häitä edeltävän perjantain töistä vapaaksi, sillä koko homma olisi kyllä kaatunut, jos olisin ollut töissä kyseisenä päivänä! Olin suunnitellut päivän kiireettömäksi, mutta se ei kyllä toteutunut. Hääpäivä oli kuitenkin erittäin onnistunut; siitä kuulette myöhemmin lisää! :)