keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Stressiä siellä, stressiä täällä

Onpahan ollut taas viikon aloitus! Viikonloppuna yritin hurjalla kiireellä työstää erästä pariesseetä eteenpäin, sillä olin huolissani siitä, etten välttämättä olisi enää myöhemmin ehtinyt syventyä siihen. Totesin, että minun täytyy täydentää esseetä vielä myöhemmin, mutta toivottavasti isoin työ on omalta osaltani kuitenkin nyt tehty.

Aina uuden periodin alussa on sellainen olo, ettei millään ehdi saada kaikkia töitä ajoissa valmiiksi. Lienee sanomattakin selvää, että samalta tuntuu myös nyt. Tällä viikolla kandiani opponoitiin seminaarissa ja täytyy todeta, että korjausten sekä muutosten määrä tuntuu tällä hetkellä suorastaan musertavalta - etenkin kun työstä on iso osa vielä kokonaan kirjoittamatta! Yritän viikonloppuna syventyä siihen, sillä viikolla aikaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi. No, täytyy vain aloittaa ja tehdä taas yksi asia kerrallaan. Sillä metodilla olen tähänkin asti pärjännyt!

Tällä viikolla olen työstänyt erästä toista esseetä. Siihen piti lukea kaksi kirjaa ja lisäksi eräs artikkeli ja muita dokumentteja. Olen nyt lukenut kaiken muun materiaalin yhtä kirjaa lukuun ottamatta sekä saanut esseen hyvälle mallille. Stressi ei kuitenkaan pääse liikaa helpottamaan, sillä nurkan takana odottaa vielä yksi essee sekä kaksi tenttiä, joihin lukemista en ole vielä edes aloittanut. Apua!

Sellaista siis tänne. Työkuvioissakin on kaikenlaista selviteltävää ja muuta puuhaa, eli vapaa-aikaa ei juuri ole. Olenkin joutunut kieltäytymään nyt helmikuussa olevista juhlista, sillä muuten en saa kaikkea tehdyksi. Tavoitteeni on viimeistellä ja palauttaa sekä kandi että tuo tällä viikolla aloittamani essee helmikuun loppuun mennessä.

Tämä asu on parin viikon takaa, kun pistäydyin Love me do -messuilla. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista käydä yksillä häämessuilla ennen H-hetkeä. Lähdin messuille ensisijaisesti hakemaan koristeluideoita ja hääautoa. Koristeluideoita messuilla oli mielestäni harmittavan vähän enkä innostunut yhdestäkään, ne eivät kerta kaikkiaan sopineet meidän häidemme tyyliin. Hääautosta sain kuitenkin tarjouksen ja lisäksi keskustelin hääkimpustani floristin kanssa. Messuilla oli ihan mukava käydä, mutta ehkä olisin odottanut niiltä enemmän. Tuntui siltä, että messut pikemminkin sopivat sellaiselle, jolla suunnittelu on vasta aivan alussa kuin sellaiselle, jonka häät ovat kolmen kuukauden kuluttua. No, tulipahan nekin koettua!


Tämän Kiomin mekon ostin muistaakseni ennen joulua. Innostuin sen simppelistä mallista, johon tekonahkainen helmakaistale tuo mielestäni kuitenkin mukavasti pientä twistiä. Olen käyttänyt mekkoa jo melko paljon, sillä se sopii mielestäni hyvin arkeen. Olen muuten naureskellut itsekseni, etten ole oikeastaan koko syksynä ja talvena käyttänyt muita vaatteita kuin mekkoja ja hameita muutamia satunnaisia housupäivä lukuun ottamatta. Blogissani on toki aina näkynyt pääasiassa mekkoja, mutta arkena olen käyttänyt aika paljonkin housuja. Nyt tosiaan mennään kuitenkin lähes pelkästään mekoilla ja hameilla! Mekkoon yhdistin jälleen Unisan saappaat sekä Ralph Laurenin laukun. Hiuksetkin sattuivat asettumaan kohtuullisen hyvin messupäivänä, mikä on jokseenkin harvinaista.

Tänään minulla on aamupäivä vapaa, mutta ajattelin vähitellen suunnata salille ja sitten lounaan kautta luennolle ennen töitä. Jospa saisin vaikkapa aloitettua tenttin lukua vähitellen! Edelliseen tenttiin laadin ensimmäistä kertaa perusteelliset muistiinpanot. Mietin, jospa kokeilisin samaa myös tässä tentissä. Tosin tenttikirjoja on kolme, että kirjoitettavaa on aika paljon.

Mukavaa päivää teille! Kävikö joku muukin häämessuilla? :)

tiistai 30. tammikuuta 2018

Katsaus hääjärjestelyihin

Nyt alkaa olla enää noin kolme kuukautta jäljellä meidän häihimme! Olen hääaiheisia keskusteluja lukiessani huomannut, että monelle hääjärjestelyt aiheuttavat valtavaa stressiä. En tiedä, onko elämässäni muuten niin paljon stressiä opintojen viimeistelyssä ja töiden kanssa, ettei aikaa tai voimavaroja ole enää jäljellä häistä stressaamiseen. Minulle on tärkeää, että juhlapäivänä meillä on hyvä fiilis. Plussaa olisi se, että sää olisi kaunis, valokuvat onnistuisivat ja että olisin tyytyväinen hääpukuuni. Myös herkullinen ruoka ja hyvän mielen juhlat ovat toiveissani, mutta lautasliinojen värillä tai kaasojen samansävyisillä mekoilla ei ole minulle juurikaan merkitystä.

Aloitimme hääjärjestelyt heti heinäkuun puolivälissä Kroatiasta palattuamme. Heti ensimmäiseksi varasin meille vihkikirkon, jonne sai toukokuulle hyvin vihkiaikoja. Alunperin ajattelin kirkoksi Pyhän Laurin kirkkoa Vantaalla, mutta loppujen lopuksi päädyimme pienempään ja intiimimpään kirkkoon. Tämän jälkeen keskityimme etsimään juhlapaikkaa, jonka äitini lopulta bongasi. Saamme juhlapaikalta myös cateringin, mutta vertailun vuoksi pyysin tarjouksia myös muutamilta yrityksiltä. Täytyy sanoa, että olin todella pettynyt catering-firmojen palveluun; en mielestäni saanut ollenkaan vastauksia muutamilta firmoilta ja monesta paikasta vastaus tuli harmillisen myöhään.

Kuva

Kirkon ja hääpaikan lisäksi listallani oli löytää hääpuvun ompelija ensi tilassa. Minulla oli visio haluamastani hääpuvusta ja päätin heti teettää sen. Kävin kyllä muodon vuoksi myös tutkimassa pikaisesti hääpukuja White Dressissä, mutta olin jo silloin vakuuttunut siitä, että haluan teettää omani. Puvun ompelija löytyi helposti ja yheistyömme on mielestäni sujunut erittäin hyvin. Pukuni on jo valmis, mutta siihen tehdään vielä viimeiset korjaukset huhtikuussa.

Meille tulee ainoastaan yksi kihla- ja vihkisormus, jotka tilasimme molemmille netistä heti heinäkuussa. Mies ei ollut ostanut minulle sormusta valmiiksi, sillä hän tiesi minun haluavan valita sormuksen itse. Aion viedä oman sormukseni ja muutaman muun korun - muun muassa mummoltani saadun rannekorun - huoltoon vielä ennen häitä, kunhan löydän sopivan paikan!

Kun saimme nuo isoimmat asiaa järjestykseen, otimme aika rennosti loppusyksyn. Valokuvaajan etsiminen tosin aiheutti hieman harmaita hiuksia, sillä hinnat olivat taivaissa. Erään sukulaisen suosituksesta löysimme kuitenkin budjettiimme sopivan valokuvaajan, jonka kanssa teimme sopimuksen. Saamme hänen kauttaan myös photo boothin juhliimme. Myös kampaaja ja meikkaaja järjestyivät melko helposti.

Pohdimme hääbändin tai DJ:n palkkaamista häihin, mutta loppujen lopuksi päätimme tyytyä Spotify-soittolistoihin. Tuntui siltä, ettemme niin paljon halua elävää tai DJ:n soittamaa musiikkia, että olisimme valmiita satsaamaan niihin. Juhlapaikalta löytyvät äänentoistolaitteet ja luotamme siihen, että bestmanit voivat tarvittaessa vaihtaa soittolistoja.

Kuva
Nyt alkuvuodesta sovimme alustavasti hääkakusta, löysin itselleni hääkimpun tekijän ja järjestimme itsellemme hääauton. Viikko sitten tilasimme myös hääkutsut ja viime viikonloppuna laadimme hääinfon niiden liitteeksi. Vielä pitäisi tilata tai ostaa sopivat postimerkit ja kerätä puuttuvat osoitteet, jotta saamme kutsut postiin. Me emme lähetä save the date -kutsuja, jotka ovat ilmeisesti yleistyneet Suomessa amerikkalaisten TV-sarjojen myötä. Meidän häämme ovat pienet, noin 50 hengen häät, joten olemme ilmoittaneet vieraille ihan perinteisillä viesteillä jo heti loppukesästä häiden ajankohdan. Meidän kutsuistamme tuli hyvin simppelit ja yksinkertaiset.

Varasimme tammikuussa myös häämatkan, jolle lähdemme kesäkuun puolivälissä. Mies teki paljon töitä löytääkseen meille sopivan kohteen ja vielä enemmän töitä löytääkseen meille hyvät hotellit. Kirjoittelen häämatkasta vielä myöhemmin enemmän, mutta lähdemme siis ensin Los Angelesiin ja sieltä Fidzille!

Koska varsinaiset häämme ovat pienet, olemme päättäneet loppukesästä pitää kotona erikseen juhlat kavereillemme. Niihin laadin Facebook-tapahtuman viime viikonloppuna, jotta ihmisillä on aikaa varautua. Olemme alustavasti ajatelleet toteuttaa nämä juhlat samalla kaavalla kuin viime kesän synttärimme, mutta ehkäpä keksimme sinne vielä jotain spesiaalimpaa. Pääsemme siis juhlimaan häitämme kahteen otteeseen - ensin hieman virallisemmin ja sitten rennommissa tunnelmissa! :)

Vähän on sellainen tunne, että mitähän olen mahtanut unohtaa! Miten te olette järjestäneet tai aiotte järjestää omat häänne? :)

maanantai 29. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 suosikkiasut, osa 2

Eilen julkaisin vuoden 2017 suosikkiasujen ykkösosan, joten nyt on kakkososan vuoro. Vuoden ensimmäisen puoliskon asut olivat melko tummia - varmaankin sateinen kesä saattoi vaikuttaa asujen värivalintoihin. Tosin enpä taida muutenkaan käyttää kirkkaita värejä kuin satunnaisesti; viihdyn parhaiten tummissa sävyissä!

Tämän mustan mekon ostin Gina Tricot'sta muistaakseni neljä vuotta sitten, kun olimme lähdössä mieheni kanssa Rodokselle reissuun. Mekko onkin tainnut olla mukana sen jälkeen kaikilla etelän reissuilla - Suomessa sitä tulee harvoin pidettyä. H&M:n olkihattu oli koko reissun suosikkipäähineeni ja tuo pinkki laukku on myös reissujen vakkarilaukkuni. Hattu lähtee satavarmasti myös kesän häämatkalle mukaan, laukku on vielä harkinnassa. Pier One -merkkiset kiilakorkosandaalit olivat itselleni ehkä aavistuksen väärän kokoiset, mutta tällä reissulla ostin itselleni vastaavat sopivammassa koossa.


Lisää Kroatian asuja! Tämä Anna Fieldin raidallinen mekko osoittautui kesän suosikiksi. Yhdistin siihen Kreetalta ostamani nudenvärisen nahkalaukun, jota käytän aina kesäisin sekä Race Marinen valkoiset tennarit. Viuhka oli heinäkuun alun helteissä Kroatiassa mielestäni oikein tarpeellinen!


Vihdoinkin väriä! Tämä H&M:n punainen trikoomekko oli loppukesän alejen heräteostos syksyllä 2016. Niinpä mekko pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön vasta viime kesänä, mutta osoittautui aivan nappivalinnaksi. Pirteä ja simppeli kesämekko - mitä muuta lomalla voisi tarvita!


Villiinnyin viime kesänä totaalisesti raidoista - ostin useamman raitapaidan ja pidin niitä todella usein päälläni! Tässä kuvassa oleva More & Moren raitapaita on yksi suosikeistani. Ylipäätään asukokonaisuus on mielestäni oikein onnistunut, sillä tuo Closetin  hameen malli imartelee mielestäni minun vartaloani.


Yksi syksyn suosikkivaatteistani oli tämä tummansininen Mint & Berryn midihame, käytin sitä paljon! Usein yhdistin hameen juuri tällä tavalla mustaan trikoopuseroon, joka tässä on InWearin ikivanha pusero. Ralph Laurenin konjakinvärinen laukku on osoittautunut todella monikäyttöiseksi, joten olen erittäin tyytyväinen parin vuoden takaiseen ostospäätökseeni. Kuvassa vilahtavat myös Esmara by Heidi Klum -nilkkurit, jotka ovat mahtavat!

Loppuvuodesta asukuvat olivat harvassa, mutta tämä marraskuussa postaamani Annaa Fieldin mekko on mielestäni aivan ihana ja olen käyttänyt sitä paljon myös näin talvella! Syksyn suorastaan asuin Esmara by Heidi Klum -nilkkureissani, joten luonnollisesti ne löysivät tiensä myös tähän asuun samoin kuin Ralph Lauren -laukkuni.


Jännityksellä odotan, millaisiksi vuoden 2018 asut muodostuvat! Veikkaan, että näissä kahdessa postauksessa vilahtaneita asuja nähdään vielä ylläni monet kerrat uudelleen. Katsotaan, millaisia asuja blogiin päätyy! :)

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 suosikkiasut, osa 1

Esittelin viime vuonna blogissani vuoden 2016 suosikkiasuni. Niinpä ajattelin esitellä ne myös vuodelta 2017, joten täältä pesee! Kommentoikaa ihmeessä, jos jokin teidän suosikkinne jäi pois joukosta tai jos  ylipäätään olette samaa mieltä siitä, että nämä ovat vuoden 2017 onnistuneimmat asut. :)

Tämä mustanpuhuva asu on tammikuulta 2017, ja voisin edelleen pukeutua siihen. Ralph Laurenin ratsastushenkisistä saappaista on tullut paljon kyselyitä ja ne ovatkin olleet minulla ahkerassa käytössä. Ostan ehdottomasti toisen parin, jos löydän samantyyppiset saappaat vielä jostain! Tällä hetkellä saappaat tosin odottavat uusia korkolappuja. Muu asu koostuu Furlan Metropolis-laukusta, Espritin mustasta puserosta ja Closetin mustasta hameesta, jota käytin paljon myös viime kesänä!


Tämä juhla-asu on helmikuun lopusta, jolloin vietimme ystäväni ja kaasoni 30-vuotisjuhlia. Asu koostui hyvin vanhoista vaatteista; hame oli yli kymmenen vuotta vanha ja sekä Enyn toppi että Höglin kengät useamman vuoden käytössä olleita. Ainoastaan Versacen clutch oli uusi hankinta, joka on jäänyt harmillisen vähälle käytölle. Usein nimittäin totean tarvitsevani clutchia isomman laukun mukaani - täytyy yrittää skarpata tässä!


Vuonna 2017 pidin näköjään todella paljon mustia vaatteita. Pitsimekot ovat olleet suosikkejani jo useamman vuoden ajan eikä tämä Dorothy Perkinsin musta pitsimekko ole poikkeus. Sonnustauduin mekkooon huhtikuussa, kun juhlimme ystäväni synttäreitä. Väriä toi Furlan pinkki clutch ja Unisan mustat avokkaat, jotka olivat näissä pirskeissä ensimmäistä kertaa käytössä. Tilasin muuten samat korkkarit valkoisina hääkengikseni, sillä niiden lesti on loistava omalle jalalleni!


Mustasta mustavalkoiseen! Ostin Ralph Laurenin mekon Hulluilta päiviltä mummoni 90-vuotissynttäreitä varten ja kiikutin sen ompelijalle lyhennettäväksi. Mekko on mielestäni ihana, mutta harmikseni tuo valkoinen osio nappasi väriä pesussa (pesin mekon kyllä ohjeen mukaisesti) ja muuttui vaalean harmaaksi. Ärsyttävää!
 Furlan pinkki clutch oli selkeästi yksi vuoden suosikeista ja piristi asua myös näissä juhlissa. Korkkarit olivat samat Unisat kuin ylläolevassa kuvassa.


Kesällä 30 vuotta tuli täyteen, mutta silti hymyilytti! Dorothy Perkinsin sininen pitsimekko ehti tulla juuri ennen juhlia ja oli mielestäni täydellinen juhlamekko. Myös nuo Kroatiasta ostetut Jenny Fairyn korkkarit ovat mielestäni ihanat - kengät odottelevat kaapissa jo ensi kesää!


Jatketaan asujen tarkastelua huomenna, ehkäpä sitten saadaan hieman lisää väriäkin esiin! :)

lauantai 27. tammikuuta 2018

Unohtunut asu

Yliopisto on alkanut ryminällä - uuden periodin alkaessa tuntuu aina siltä, ettei mihinkään ole aikaa. Kouluhommia on aivan järkyttävä määrä ja niiden ohessa pitäisi vielä valmistella kandia. Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että kandi olisi valmis helmikuun lopussa! Maanantaina tekelettäni opponoidaan, mikä vähän jännittää. Tavoitteeni oli alunperin saada kandi valmiiksi jo tammikuussa, mutta sain viimeisen haastattelun tehtyä vasta tällä viikolla, joten olen aikataulusta jäljessä. Sain onneksi viimeisen haastattelun tänään litteroitua loppuun, joten ensi viikolla pystyn aloittamaan analyysivaiheen. Lisäksi toivon, että tähän asti tekemäni työ on tehty oikein, sillä isompiin fiksauksiin ei oikein olisi aikaa.

Opinnot alkavat näillä näkymin muutenkin olla oikeasti loppusuoralla. Vielä olisi kaksi tenttiä tehtävänä ja neljän kurssin tehtävät saatava pois alta tässä periodissa. Viimeisessä periodissa puolestaan teen viimeisen harjoittelun, minkä jälkeen minun pitäisi valmistua! Koko ajan tosin on kauhea olo siitä, että olen unohtanut jotain enkä valmistukaan keväällä. Sellaista siis tänne; opiskelustressiä ja töitä!


Asu on syksyltä, mutta epähuomiossa jäänyt kokonaan esittelemässä blogissani. Tämä Karla Designin mekko on näkynyt aiemminkin blogissani, sillä se on jo useamman vuoden vanha. Äitini osti mekon minulle tuliaisena Ahvenanmaalta ja teetin siihen kavennuksen ompelijalla. Mekko sopii mielestäni niin arkeen kuin aavistuksen rennompiin illanviettoihin. Viime aikoina sitä tosin on tullut käytettyä aivan liian vähän - ehkäpä korjaan tilanteen pukeutumalla mekkoon heti maanantaina! :)

Tähän Furlan pinkkiin Metropolis-laukkuun liittyy sikäli hyviä muistoja, että ostin sen itselleni raskaan työrupeaman jälkeen palkkioksi. Samoihin aikoihin päätin myös hakeutua yliopistoon opiskelemaan, joten laukku muistuttaa myös niistä ajoista. Kengiksi valitsin Esmara by Heidi Klum -malliston mokkanahkaiset nilkkurit, jotka taisivat muuten ensimmäistä kertaa olla käytössä tätä kuvaa otettaessa. Äitini mielestä kyseiset nilkkurit ovat painavat jaloissa, mutta minä en ole kiinnittänyt sellaiseen huomiota. Päinvastoin, jaksan kävellä nilkkureilla helposti koko päivän - vaikka normaalina päivänä askeleita kertuu reilusti yli 10 000!

Nyt alan pohtia kouluhommia. En ole saanut tänään litterointia lukuun ottamatta vielä mitään aikaiseksi, vaikka tarkoitukseni oli saada vaikka mitä valmiiksi tänä viikonloppuna. Pitänee siis kiristää tahtia!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Juhla-asu

Minulla on ollut aivan mahtavan pitkä kolmen päivän viikonloppu! Yleensä olen töissä lauantaisin ja yliopistolla maanantaisin, mutta loppiaisen ja vasta ensi viikolla käynnistyvän lukuvuoden vuoksi sain viettää monta vapaapäivää putkeen. Tosin ihan täysin vapaalle en pystynyt vaihtamaan, sillä viikonloppuna litteroin ensimmäistä kandiin liittyvää haastatteluani ja tänään olen muuten vain naputellut kandiani. Huomenna pitäisi toteuttaa toinen haastattelu ja saada se litteroitua tällä viikolla. Olen mielestäni nopea kirjoittamaan koneella (Kannatti opetella kymmensormijärjestelmä yläasteella!), mutta litteroimiseen kului siitä huolimatta monta tuntia. Onneksi oman äänen ja kommenttien kuunteleminen ei ollut aivan niin kauheaa kuin etukäteen ajattelin - säästyi pahimmalta myötähäpeältä!

En ole uskaltanut laatia tarkkaa aikataulua kandiini, sillä en harjoittelun ohessa saanut sitä tehtyä oikeastaan ollenkaan. Onneksi jouluna kirin aikataulua kiinni ja mikäli saan haastattelut tehtyä tammikuun aikana, elättelen toivoa siitä, että työ olisi helmikuun lopussa valmis!


Tätä asua käytin kahteen kertaan joulukuussa. Se oli ylläni sekä äitini 60-vuotissynttäreillä että tapaninpäivänä. Mekko on ostettu muistaakseni viime talven alennusmyynneistä Zalandolta ja on Closetin mallistosta. Mekon v-kaula-aukko tuntui omaan makuuni hieman turhan avoimelta istuessa, joten puin sen alle varmuuden vuoksi Vilan mustan topin, joka ei tosin tässä kuvassa näy. Jalassa minulla ovat jälleen Höglin korkkarini. Laukku ei päätynyt tähän kuvaan, mutta mukanani oli musta kirjekuorilaukku.

Niin kuin eilen kirjoittelinkin, hair rollers -kiharani lässähtivät edellisenä päivänä totaalisesti, sillä ne eivät ehtineet kuivua aivan loppuun asti. Niinpä tapaninpäivänä loihdin itselleni kiharat kiharruspuikon avulla, sillä silä luodut kiharat todella pysyvät!

Huomenna on varsin pitkä päivä, sillä tarkoitukseni on mennä ensin treenaamaan, sitten eräälle kurssille ja vielä lounaalle aamupäivän puolella. Sen jälkeen menen (toivottavasti) tekemään toisen haastatteluni ja tämän jälkeen illaksi töihin. Siinä se päivä sitten vierähtääkin, tekemistä riittää aamusta iltaan!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Joulupäivän asu

Laitoimme tänään joulukuusen ja kaikki joulukoristeet pois. Nautin todella paljon joulun tunnelmasta ja odotuksesta, mutta joulun jälkeen tunnelma jotenkin aina lässähtää eikä koristeita enää ole samalla tavalla iloa kuin ennen joulua. Tuntui silti vähän haikealta pakata koristeet takaisin laatikoihin. Joulukukat sen sijaan vielä jäivät, sillä hyasintti ja amaryllis kukkivat edelleen kauniisti. Olen ilmeiseti yleensä ylikastellut joulukukkiani, sillä tällä kerralla päätin olla tekemättä kukille juuri mitään ja näin hyvin kävi! Myös pihamme tuijien ja puksipuun valot jäivät vielä paikoilleen, sillä ulkona on vielä näin tammikuussa todella pimeää.

Vaikka joulu on ohi ja ensimmäisestä työviikosta loman jälkeen on selvitty, minulla on silti muutama joulunajan asu vielä esittelemättä blogissa. Käytän muuten varsin vähän punaisia vaatteita, mutta jouluna yritän tsempata! Myös punainen huulipuna on jouluna ahkerassa käytössä, vaikka muuten käytän varsin vaaleita  huulipunia - mitä nyt joskus sipaisen huulilleni pinkkiä!


Tämä on joulupäivän asuni, jolloin sonnustauduin Mint & Berryn punaiseen hameeseen sekä Vilan mustaan pitsipaitaan. Käytän nykyään aika harvoin Höglin kiiltonahkaisia korkkareitani, mutta mielestäni ne sopivat hyvin tähän asuuni. DKNY:n pikkulaukku on ostos muistaakseni viime keväältä eikä ollut päässyt käyttöön vielä kertaakaan. Tähän asuun se kuitenkin sopi mielestäni erinomaisesti, ja tällaisia käyttötarkoituksia varten laukkun alunperin hankinkin.

Joululomalla oli aikaa miettiä myös hiustenlaittoa, joten tein hari rollerseilla hiuksiini kiharat. Valitettavasti hiukseni eivät ehtineet kuivua aivan kuiviksi ennen kuin irrotin rullat, joten kiharat eivät kestäneet koko iltaa. Seuraavana päivänä teinkin tästä viisastuneena kiharat kiharruspuikolla.

Tämä viikonloppu on kulunut kandiin liittyvää haastattelua litteroidessa, kaverin synttäreitä juhliessa ja siivotessa. Lisäksi olemme käyneet salilla ja olen katsonut monta jaksoa The Crownia Netflixistä. Kauhukseni vasta nyt huomasin Downton Abbeyn poistuneen sieltä - minähän olen ehtinyt katsoa ensimmäistä tuotantokautta vain muutaman jakson! Onneksi keksin laittaa kyseisen sarjan varaukseen kirjastosta. En tosin tiedä, millä ajalla meinaan jaksoja katsoja, mutta tiedänpähän, että ne löytyvät kirjastosta toivottavasti jatkossakin!

Nyt täytyy vähitellen siirtyä nukkumaan - jospa saisin luettua kandiin liittyvää kirjallisuutta oikein ahkerasti. Se on tänä viikonloppuna ollut aika vähäistä. Kun on koko joulun tsempannut ja kirjoittanut ahkerasti kandia, ei nyt enää meinaa jaksaa naputella.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi 2017, osa 2

Hyvää Uutta Vuotta 2018! Loppujen lopuksi vietin aattoa kotona Netflixin parissa; ehdin vihdoin katsoa The Crownia pidemmälle sekä katsoa myös leffan. Tällaiseen ei ole nimittäin ollut aikaa opintojen ohessa. Vuoden vaihtuessa ihailin raketteja takapihallamme sekä nautin lasillisen kuohuvaa. Eilen kävin läpi vuoden 2017 ensimmäisen puoliskon, joten tänään jatketaan vielä kakkososalla.

Heinäkuu
Tämä oli ehkäpä koko vuoden ikimuistoisin kuukausi monella eri tavalla. Menimme mieheni kanssa kihloihin Kroatian lomallamme sekä aloitimme hääjärjestelyt. Lisäksi kuukausi huipentui yhteisiin 30-vuotissynttäreihimme heinäkuun lopussa. Heinäkuu siis oli yhtä juhlaa!



Elokuu
Elokuussa koukutuin täydellisesti BookBeat-sovellukseen. Luen sieltä sekä e-kirjoja että kuuntelen äänikirjoja; etenkin juoksumatolla äänikirjan kuunteleminen tekee lenkistä aavistuksen vähemmän tylsää. Myös kylppärin ja vessan kuuraus sujuu joutuisasti, kun samalla kuuntelee äänikirjaa. Suosittelen lämpimästi!

Elokuussa aloin vähitellen valmistautua syksyn opintoihin suunnittelemalla lukujärjestystäni. Myös luennot alkoivat poikkeuksellisesti jo elokuun lopussa syyskuun alun sijaan. Lisäksi työt alkoivat jälleen elokuun puolivälissä.

Syyskuu
Syyskuu oli kiireinen, minulla oli yhteensä kuusi kurssia ensimmäisessä periodissa ja lisäksi hoidin työt normaalisti. Viikonloput puolestaan täyttyivät kavereiden 30-vuotissynttäreistä ja muista tapahtumista. Vietimme muun muassa ihanan date nightin mieheni kanssa. Olin iloinen siitä, että pystyin pitämään normaalista treenirutiinista kiinni kiireistä huolimatta, vaikka se välillä tarkoittikin todella aikaisia aamuherätyksiä ehtiäkseni treenaamaan ennen ensimmäistä luentoa.


Lokakuu
Opiskelukiireet jatkuivat samoin kuin kaikenlaiset sosiaaliset riennot viikonloppuisin. Lokakuussa kävin katsomassa Finlandia Trophya sekä I love me -messuilla. Lisäksi juhlittiin synttäreitä jälleen kerran. Harmikseni lokakuuhun liittyy myös muutamia ihmissuhdeongelmia ja epäreiluutta.
Ilokseni ehdin myös syksyllä treenata varsin paljon; kävin tanssitunneilla, salilla ja juoksemassa säännöllisesti.

Marraskuu
Marraskuussa tein harjoittelua opintoihini liittyen. Kuukausi oli aika raskas ja kiireinen, vaikka samalla toki opin paljon - myös siitä, mitä en osaa. Olin ajatellut tekeväni kandia harjoittelun aikana, mutta totesin, ettei aika riitä. Ensimmäiset viikot valmistauduin erääseen tenttiin, loppuaika menikin erään harjoittelun yhteydessä suorittamani kurssin tehtäviin. Kaikki tehtävät sain kuitenkin valmiiksi ja joululahjaksi sain myös vitosen periodin viimeisestä kurssista! Treenaaminen tosin oli vähäisintä koko syksynä; treenasin vain pari kertaa viikossa ajankpuutteen vuoksi.



Joulukuu
Harjoitteluni loppui joulukuun alussa, minkä jälkeen ryhdyin toen teolla työstämään kandiani. Sain sen teoreettisen viitekehyksen valmiiksi joulukuun viimeisenä päivänä, mistä olin todella iloinen! Nyt pystyn heti uuden vuoden alussa syventymään tutkimusmenetelmääni ja toteuttamaan varsinaisen tutkimuksen.


Joulukuuhun liittyi paljon erilaisia työkiireitä, mutta aatonaattona rauhoituin joulun viettoon. Onnistuin järjestämään itselleni reilun viikon pituisen joululoman, jonka aikana tosin työstin kandia käytännössä päivittäin. Aikaa jäi kuitenkin myös ystävien ja läheisten näkemiseen. Kun aamulla joutuu miettimään, mikä päivä tänään on, on loma varsin onnistunut!
 
Yhteenveto ja ajatuksia tulevasta

Vuosi 2017 oli monella tapaa ikimuistoinen: remontti valmistui, menin kihloihin ja aloitimme hääsuunnittelut vuodelle 2018. Samalla vuoteen mahtui myös ongelmia niin perheessä kuin muutenkin ihmissuhteissa. Myös opinnot pitivät minut todella kiireisinä.

Minulla ei ole ollut tapana tehdä sen kummempia uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita olen aina asettanut. Tavoitteeni vuodelle 2018  on jatkaa säännöllistä treenaamista - toivon ettei viime talven ja alkukevään kaltaisia pitkiä treenitaukoja enää syntyisi. Lisäksi yritän vähentää makean syöntiä, onneksi joulusuklaat alkavat olla pitkälti loppu!

Vuonna 2018 menen naimisiin ja häämatkalle - tällä kertaa suuntaamme Euroopan rajojen ulkopuolelle! Lisäksi tarkoitukseni on valmistua yliopistosta, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu! Saa nähdä, mihin elämä minut seuraavaksi heittääkään. Toivon vuodesta 2018 parempaa kuin vuodesta 2017!