maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018, osa 2

Vuosi 2018 vetelee viimeisiään ennen kuin hypätään uuteen vuoteen. Minulla ei ole ollut tapana tehdä varsinaisia uudenvuodenlupauksia. Jouluna tuli tosin syötyä niin paljon herkkuja, että aion palata taas tammikuussa ruotuun ja syödä terveellisemmin. Lisäksi yritän rajoittaa puhelimella surffailua, sillä se tuhoaa kohta kaiken keskittymiskykyni. Voisin opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.
Aloitin eilen vuosikatsauksen ensimmäisen osan, joten tänään jatketaan! Blogi on tosiaan ollut koko syksyn todella hiljainen, mutta tässäpä tulee samalla lyhyesti kurottua kulunut aika umpeen. Jospa ensi vuonna blogi päivittyisi taas ahkerammin! :)

Toukokuu
Menimme naimisiin 5.5. ja häät olivat ikimuistoiset! Vieläkin hymyilyttää, kun katselen hääkuviaä. Yksi kaasoistani menee muuten ensi vuonna naimisiin, jolloin minulla on kunnia toimia hänen kaasonaan. :)

Toukokuussa sain harjoitteluun kuuluvat kirjalliset työt palautettua. Toukokuun viimeisenä päivänä sain myös tiedon valmistumisestani, eli siitä tuli virallinen valmistumispäiväni. Jotta en kuitenkaan liian helpolla olisi päässyt, päätin suorittaa yhden erityispedagogiikan kurssin kesäopintoina. Järkeilin, että jos pääsisin maisterikoulutukseen, saisin sen hyväksiluettua opintoihini.

Kuva: Alejandro Lorenzo
Toukokuussa nautittiin myös upeista helteistä, jotka muuten alkoivat juuri meidän hääpäivänämme. Istuin monesti pihallamme keinussa ja luin tenttikirjaa samalla, kun mies rakenteli suihkulähdettä ja teki muita pihahommia. Saa muuten nähdä, millainen ensi kesästä tulee!

Kesäkuu
Kesäkuussa juhlittiin minun valmistujaisiani yliopistolla. Heidi Tuisku muokkasi hääpukuni juhlapuvuksi, johon pukeuduin valmistujaisjuhliin. Ehkäpä pystyn käyttämään pukua myös silloin, kun valmistun maisteriksi! :)

Heti valmistujaisten jälkeen lähdimme häämatkallemme. Olimme ensin Los Angelesissa, jossa muun muassa nautimme Santa Monican rannasta, söimme liikaa kakkua Cheesecake Factoryssa ja kolusimme Walk of Famen päästä päähän. Los Angelesista puolestaan suuntasimme Fidžille, jossa kävimme muun muassa eläinpuistossa sekä yksityisellä paratiisisaarella päiväretkellä. Yllätyimme myös siitä, miten tuulista ja vaihtelevaa säätä Fidžillä oli. Säätiedotteiden mukaan siellä nimittäin pitäisi olla reilusti yli 20 aurinkoista päivää kuussa. Fidžillä ollessamme sain myös tietää päässeni maisterikoulutukseen.

Fidžillä

Heinäkuu
Heinäkuun alussa palasimme kotiin häämatkaltamme. Muutaman päivän aikaerotoipumisen jälkeen kävin Lapissa nauttimassa upeista kesäkeleistä. Lisäksi pistäydyin ystävieni kanssa Tallinnassa aivan huikealla reissulla. Kävin myös Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä, joka tosin ei ollut yhtä laaja kuin pari vuotta sitten Pariisissa näkemäni näyttely.

Heinäkuussa pidin myös valmistujaiskahvit lähimmille sukulaisille ja pistäydyin Tampereella katsomassa upeaa Marilyn-näyttelyä. Samalla juhlittiin myös etukäteen minun synttäreitäni. Varsinaisena synttäripäivänäni nimittäin pidimme kavereillemme hääjuhlat meillä kotona. Heinäkuu oli siis varsin juhlantäyteinen kuukausi!

Marilyn-näyttelyssä


Elokuu
Heti elokuun alussa aloitin uudessa työpaikassani ja olin pihalla aivan kaikesta. Vähitellen sain kuitenkin rutiineista kiinni. Parasta uudessa työpaikassani oli superlyhyt työmatka, joka oli todellista arjen luksusta. Nautin siitä koko alkusyksyn.

Elokuussa aloitin myös maisteriopinnot ja päätin, etten stressaa niistä samalla tavalla kuin kandin tutkinnon opinnoista. Tästä päätöksestä onnistuin muuten pitämään hyvin kiinni koko syksyn!

Syyskuu
Syyskuu oli täynnä opintoja; riensin usein suoraan töistä yliopistolle. Ihmiselle, joka on aina tottunut olemaan joka paikassa ajoissa, oli raastavaa joutua tulemaan myöhässä luennoille sekä ryhmätunneille. No, siitäkin selvittiin!

Lokakuu
Lokakuu oli aika raskas ja vaikea. Minusta oli jo syyskuussa alkanut tuntua siltä, ettei uusi työpaikkani välttämättä ollutkaan minulle sopiva paikka. Lokakuussa tämä tunne vain vahvistui ja minusta tuntui, etten voinut kehittää toimintaa haluamaani suuntaan. Niinpä aloin etsiä itselleni uutta paikkaa ja löysinkin sellaisen.

Kävin myös jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaisesti katsomassa Finlandia Trophya. Olin kuitenkin niin väsynyt työasioiden vuoksi, etten jaksanut seurata kilpailua loppuun asti. Hyvä kun pysyin hereillä sen ajan, minkä paikalla olin!

Finlandia Trophy

Marraskuu
Marraskuussa aloitin uudessa työssäni. Vaikka jälleen kerran oli paljon opeteltavaa, sain mielestäni lyhyessä ajassa varsin hyvin perustyöstä kiinni. Olin todella helpottunut päästyäni uuteen työpaikkaan ja koin, että pääsin vihdoin tekemään sitä, mitä todella halusin tehdä!

Kävin myös serkkuni ja hänen miehensä luona Tukholmassa viikonloppuvisiitillä, mikä oli mukava irtiotto arjesta. Lisäksi join paljon glögiä ja aloitin joulufiilistelyt. Marraskuussa juhlistimme miehen kanssa myös puolivuotishääpäiväämme Strindbergilla.

Joulukuu
Heti joulukuun ensimmäisenä päivänä koristelimme joulukuusen. Meillä on kestokuusi, joten sen voi laittaa esille koska tahansa. Fiilistelin koko joulukuun joulua ja kuuntelin joululauluja todella usein. Kävin myös Tuomaan markkinoilla ja ihastelin Helsingin juhlavalaistusta. Joulun lisäksi joulukuussa juhlittiin myös molempien vanhempieni synttäreitä.

Ensi kesäksi ei ole kovin pitkää kesälomaa tiedossa, mutta jouluksi sain järjestettyä itselleni puolentoista viikon loman. Nyt tosin näyttää siltä, että olen koko joululomani flunssassa. Olen kuitenkin  flunssasta huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta - saanut kerättyä voimia kevääksi. Olen ehtinyt katsoa monta leffaaa ja sarjaa sohvalla maaten sekä saanut rauhassa nauttia mieheni seurasta. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää vuosi 2018!

Tuomaan markkinat

Onnellista uutta vuotta 2019 kaikille lukijoilleni! :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi 2018, osa 1

Vuosi 2018 on ollut kyllä kerrassaan huikea! Paljon on tapahtunut ja monet unelmat ovat käyneet toteen; saa nähdä, millaiseksi ensi vuosi oikein muodostuu. Tässä hieman jonkin sortin vuosikatsausta. :)

Tammikuu 
Tammikuussa tein todella paljon kouluhommia, etenkin kandidaatin tutkielmaani. Lisäksi kävin häämessuilla, joista tosin en ollut erityisen innostunut ja joita en kokenut omalla kohdallani hyödyllisiksi. Koin välillä hääjärjestelyjä tehdessäni olevani suorastaan antimorsian, kun en jaksanut välittää lautasliinojen taittelusta tai ollut tarkka hääkimpun kukkien sävystä. Hääjärjestelyt kuitenkin etenivät hyvin enkä ottanut niistä stressiä. Kaikesta muusta stressasin sitten niidenkin edestä. :D

Helmikuu
Helmikuussa tein ensimmäisen blogiyhteistyöniMiss Windy -shopin kanssa, josta muuten tilasin itselleni juuri uuden hameen. Tätä mekkoa kuvatessamme ulkona oli parinkymmenen asteen pakkanen, joten välillä hieman vilutti! Mekko on kuitenkin edelleen ihana; saatan laittaa sen päälleni nyt uutenavuotena. :)


Helmikuussa myös irtisanouduin vanhasta työstäni ja kirjoitin uuden työsopimuksen. Jäin kuitenkin tuntityöntekijäksi vanhaan työhöni, mikä on osoittautunut varsin toimivaksi ratkaisuksi. Tosin tuntimääräni kasvoi aiottua suuremmaksi, joten sikäli kahden työn tekeminen on ollut hieman raskasta.

Helmikuussa palautin myös kandidaatintutkielmani. Olen muuten tyytyväinen työhön, mutta siihen jäi muutamia harmittavia lyönti- ja pilkkuvirheitä. Minulla tuli nimittäin kiire palauttaa tutkielma helmikuun palautuspäivään mennessä, jotta se varmasti arvioitaisiin ajoissa ennen valmistumistani. Luin työtä moneen kertaan ennen sen palautusta, mutta silti siihen tosiaan jäi muutamia virheitä. Onneksi ei kuitenkaan asiavirheitä, mikä olisi ollut vakavampaa.

Irtisanoutumispäivän kukat

Maaliskuu
Maaliskuussa tein todella vaikean tentin, johon luin paljon. Vastasin mielestäni yhteen kysymykseen ohi aiheen ja olin varma, etten pääsisi tentistä läpi. Tentissä piti nimittäin saada jokaisesta vastauksesta arvosanaksi vähintään ykkönen, jotta se menisi läpi.

Tutkintosuunnitelmaani kuului eräs kurssi, jota ei muuttuneiden opetussuunnitelmien vuoksi järjestetty enää kyseisenä lukuvuotena, joten sen sai korvata melko vapaasti jollain muulla kurssilla. Olin tämän tenttimäni kurssin valinnut lähinnä sen vuoksi, että koko kurssin sai poikkeuksellisesti suorittaa tenttimällä (minun tiedekunnassani opinnot vaativat paljon läsnäoloa). Koska olin varma, etten pääsisi tentistä läpi ja tajusin myös, että uusinta olisi niin myöhään, että se viivästyttäisi valmistumistani, päätin varmuuden vuoksi käydä keväällä vielä toisen kurssin. Järkeilin, että saisin ainakin sillä korvattua tuon yhden pakollisen kurssin, jos tekemäni tentti ei menisi läpi. No, loppujen lopuksi tentti meni kirkkaasti läpi ja suoritin tavallaan "turhaan" vielä yhden ylimääräisen kurssin keväällä. Tuo ylimääräinen kurssi oli nimittäin niin käsittämättömän tuskallinen, että sen olisin enemmän kuin mielelläni jättänyt väliin. :D


Huhtikuu
Huhtikuussa tein opintoihin kuuluvan viimeisen harjoittelun. Päivät olivat todella pitkiä, sillä usein lähdin kotoa jo ennen seitsemää ja tulin vasta iltakymmenen aikaan takaisin. Olin erittäin väsynyt, mutta lisääntyvä valo auttoi onneksi jaksamaan. Stressiä tosin oli sen verran, että paino putosi varsin paljon. Harjoittelu oli kuitenkin todella antoisa, vaikka minua kauhistuttikin sen aikana ajatus siitä, että pitäisi olla valmis töihin syksyllä senhetkisellä osaamisellani.


Huhtikuussa vietettiin myös polttareitani, joiden ajankohta oli minun toiveestani etukäteen tiedossa. Pääsin muun muassa ratsastamaan ponilla ja Kämpiin iltapäiväteelle. Olin tosin todella väsynyt myös polttaripäivänäni enkä jaksanut illalla juhlia kovin pitkään. Tosin väsähdin hääpäivänäkin varsin pian! :D

Polttarikakkuni, joka pääsi myös baariin. Ei kysytty edes papereita!
Huhtikuussa tein myös maisteriopintojen valintakokeen, joka oli melkoinen urakka. Siihen oli muistaakseni aikaa seitsemän tuntia, mutta minun piti lähteä jo kolmelta töihin. Onneksi ehdin ihan hyvin tehdä kaikki tehtävät, vaikka jossain vaiheessa ajattelinkin, etten saa kaikkea mitenkään ajoissa valmiiksi.

Jatkan vuosikatsausta huomenna, uudenvuoden aattona! Meillä ei ole taaskaan kovin ihmeellisiä suunnitelmia. Olen ollut kipeä koko joulun ajan, joten vietämme pääasiassa vuoden vaihtumista kotona. Käymme tosin miehen siskon luona alkuillasta pienimuotoisissa juhlissa. :)

torstai 27. joulukuuta 2018

Onko siellä ketään?

On vierähtänyt pitkä aika edellisestä kirjoituksestani, mihin on monta syytä. Opinnot ja työelämän kiemurat ovat olleet varsin aikaavieviä; jopa niin kuormittavia, että päädyin marraskuussa vaihtamaan työpaikkaa vain parin kuukauden jälkeen. Niin kuin viime kerralla myös tällä kerralla irtisanoutuminen oli enemmän kuin kannattavaa ja olen viihtynyt huomattavasti paremmin uudessa työpaikassani.

Syksyyn on muutenkin mahtunut kaikenlaista, mutta pääpiirteissään asiat ovat kuitenkin hyvin. Joulu tosin on mennyt kammottavan flunssan kourissa, mikä tuntuu toistuvan omalla kohdallani lähes joka vuosi. Päädyin ostamaan itselleni joululahjaksi vaaleanpunaiset Reino-tohvelit, joita olen miettinyt jo pitkään. Lisäksi haaveilen eräästä Kalevala korun rannekorusta, mutta en ole ainakaan vielä hankkinut sitä itselleni. Muiden joululahjat hankin hyvissä ajoin, sillä niitä ei tarvinnut onneksi ostaa kovin paljon. Miehen kanssa emme osta lahjoja toisillemme, mutta muuten sain kyllä joululahjoja. Monet lahjat olivat kaiken lisäksi tarpeellisia, sillä lahjanantajat olivat tiedustelleet etukäteen tarpeita ja toiveita. Saimme muun muassa miehen kanssa yhteisesti valurautapannusetin, sillä paistinpannumme ovat menneet huonoon kuntoon. Tosin täytyy tunnustaa, että meidän joulukuusemme alla on yhä muutamia jakamattomia lahjoja.

Yksi iso syy blogihiljaisuuteeni on ajanpuutteen lisäksi ollut se, etten ole oikein tiennyt, mihin suuntaan tahtoisin blogiani viedä. Harkitsin jopa koko blogin poistamista jossain vaiheessa. Päätin kuitenkin vielä palata, sillä olen huomannut myös kaipaavani paikkaa, johon voin kirjoitella kuulumisiani. Ehkäpä näitä joku sattuu lukemaankin?


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Valmistujaiset (ja hääpuvun uusi elämä)

Kesäkuussa, ensimmäisenä virallisena lomapäivänäni, vietettiin yliopistolla minun valmistujaisiani. Olin jo aiemmin päättänyt teetttää häiden jälkeen hääpuvustani juhlapuvun, jotta voisin pitää sitä myöhemminkin päälläni. Koska pitsin värjäyksen onnistumisesta ei ollut takeita, sovin pukuni tekijän Heidi Tuiskun kanssa, että pukuuni tehdään harmaa tyllihame sekä vyö valkoisen helman päälle ja vaihdetaan yläosan napit saman värisiksi kuin tuo uusi tyllihame. Kun sitten joulun jälkeen selvisi, että valmistuisin keväällä, päätin heti käyttää tätä uutta juhlapukuani valmistujaisissani. Lopputulos on ainakin minun mielestäni onnistunut ja suosittelen lämpimästi vastaavaa ratkaisua niille, jotka miettivät hääpuvulleen uutta elämää. :)

Halusin satsata valmistujaispäivääni, joten kävin meikissä sekä kampaajalla samana päivänä. Kampaajani loihtikin minulle pyynnöstäni ihanat kiharat, jotka sointuivat mielestäni kauniisti juhlamekkooni. Kun häissä pidin hiukset kiinni, oli tällainen kiharakampaus avoimin hiuksin mielestäni mukavaa vaihtelua hääeleganssiin.


Pieni mekkokatastrofi tosin mahtui juhlailtaan, sillä kävellessäni yliopiston päärakennukselle huomasin, että mekkoni helma oli ilmeisesti autosta noustessani likaantunut. Harmitti todella paljon ja samalla mielessäni kauhistelin, mahtavatko tahrat lähteä pois. Aloitin heti kotiin päästyäni puhdistamisen enkä saanut tuloksia Fairylla tai sappisaippualla. Niinpä lopulta rohkaistuin kokeilemaan Vanishia ja pelkäsin sen tuhoavan koko tyllin. Tylli säilyi kuitenkin vahingoittumattomana ja tahrat irtosivat kiltisti helmasta.

Helsingin yliopiston juhlasali on nimensä mukaisesti todella juhlallinen. Aikoinaan minut lakitettiin ylioppilaaksi kyseisessä salissa, joten paikkaan liittyi jo  muistoja. Eikä tämänkään kerran pitäisi jäädä viimeiseksi, sillä muutaman vuoden kuluttua minä toivottavasti valmistun maisteriksi samaisesta yliopistosta. Enpä olisi tuolloin  yli kymmenen vuotta sitten uskonut, millaiseksi oma polkuni muodostuu!


Varsinaisena valmistujaispäivänä juhlat eivät jatkuneet kovin pitkään, sillä olimme seuraavana päivänä lähdössä kahdeksi viikoksi häämatkallemme mieheni kanssa. Olin kuitenkin jo edellisenä viikonloppuna juhlistanut valmistumistani Tukholman viikonloppureissulla ja lisäksi sen kunniaksi tuli skoolattua useamman kerran kesän aikana. Pidin myös valmistujaiskahvit kotonamme myöhemmin kesällä ja päätin, että maisteriksi valmistumistani juhlin sitten kunnolla isoin juhlin. Täytyy nimittäin sanoa, että näin pian häiden jälkeen tuntui siltä, etten edes halua järjestää mitään isoja juhlia - etenkin kun loppukesän kavereille järjestämämme hääbileet olivat vielä edessä!


Millaisia valmistujaismuistoja teillä on? Miten te juhlitte omia valmistujaisianne? :)

maanantai 10. syyskuuta 2018

Iltapäivätee ja lomanaloitusasu

Aika kuluu hurjan nopeasti, kohta ollaan jo syyskuun puolivälissä! Heräsin tänään jo viideltä, mihin aikaan kesällä oli jo valoissaa. Nyt syyskuussa viideltä aamulla on kuitenkin vielä pilkkopimeää. No, kaipa pimeyteenkiin taas tottuu; onneksi saan olla ulkona päivän valoisaan aikaan! Kaikista kauheinta on nimittäin mennä pimeällä töihin ja lähteä pimeällä takaisin kotiin.

Viime viikko meni aika lailla flunssasta toipuessa; en tosin ole vieläkään ihan terve. Lauantaina olin tuttuun tapaan töissä, minkä jälkeen kävin kotona vaihtamassa vaatteet. Illaksi ajoimme Himokselle 50-vuotissynttäreille ja sieltä vielä yöksi takaisin kotiin. Melkoista ajamista edestakaisin, mutta oli mukavaa päästä kuitenkin yöksi omaan kotiin. Olimme todella väsyneitä, mutta Lenita herätti eilen jo ennen seitsemää. Viime yönä siis nukutti varsin hyvin!


Tällä viikolla minulla on paljon opintoja, joiden sovittaminen töiden oheen ei ole aivan yksinkertaista. Täytyy kuitenkin yrittää sumplia jotenkin tätä palapelia ja toivoa parasta. Opintojen ja töiden väliin yritän sovittaa treenaamista; siksi heräsin tänäänkin näin aikaisin, että ehdin salille ennen töitä!

Kuvat ovat kesäkuulta, jolloin juhlistimme ystäväni kanssa hänen syntymäpäiväänsä ja minun valmistumistani Kämpin iltapäiväteellä. Alkoipa tuolloin myös viimeinen pitkä kesälomani - laskin että ensi kesäksi lomaa kertyy ainoastaan kaksi viikkoa. Aikamoinen muutos, sillä vuosikausia minun kesälomani on ollut kahdeksanviikkoinen. Tosin tänä vuonna se oli "vain" kuusi viikkoa pitkä, koska aloitin uudessa työssäni jo elokuun alussa. No, kun arkisin illat ovat vapaat, se tuntuu melkein kuin minilomalta.


Sain ystävältäni valmistujaislahjaksi Guccin avainlompakon. Aikaisemmin minulla oli niin massiivinen avainnippu, ettei sen mahduttamisesta näin pieneen tilaan olisi ollut toivoakaan. Nyt nippuni on kuitenkin enää kolmanneksen kokoinen aiemmasta, ja kaiken lisäksi pidän työavaimiani erikseen kaulanauhassa. Niinpä pystyn vihdoin käyttämään tällaista avainlompakkoa!


Lomanaloitusasuni oli Dorothy Perkinsin haalari, jonka ostin jo vuosi sitten syksyllä itselleni. Ajattelin, etteivät haalarit olisi minun juttuni, mutta loppujen lopuksi tykästyinkin niihin. Piti vain löytää omalle vartalolleni sopiva malli. Jalkaan pääsivät kesällä heräteostoksena Ziosta hankkimani Wondersin nudet korkkarit. Menin Zioon alunperin katsomaan aivan muita kenkiä, mutta poistuin sieltä loppujen lopuksi näiden korkkareiden ja mustien rusettiballerinojen kanssa. Pitäisi muuten jossain vaiheessa huoltaa kesäkengät talviteloille, olen unohtanut koko homman!


Ulkona on yhä pimeää, mutta nyt alan vähitellen suunnata salia kohti. Mukavaa viikonalkua! :)

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Syyssuhinoita

Viikko on kulunut aika lailla flunssan kourissa, mutta onneksi tauti alkaa nyt hellittää. Viikonlopulle oli taas kasautunut aikamoinen määrä rästihommia, joita olen tässä viimeiset pari tuntia tehnyt. Piti muun muassa tehdä pari ennakkotehtävää maisteriopintoihini liittyen sekä hoitaa kaikenlaista muuta. Vielä on pari työjuttua tekemättä, mutta oma mieli alkaa olla jo kevyempi. Tekemättömät työt nimittäin stressaavat minua todella paljon, mutta heti alkaa helpottaa, kun saa edes aloitettua niiden tekemisen.

Uudessa työssä tuli eilen kuukausi täyteen ja täytyy sanoa, että ensimmäinen kuukausi on ollut omalla tavallaan aika raskas. Sain kokeneemmalta tiimini jäseneltä neuvon, ettei työasioita kannattaisi tuoda kotiin. Koen kuitenkin tällä hetkellä, että pystyn vasta kotona rauhassa tekemään pitkäjänteisempää keskittymistä vaativia tehtäviä, joten töitä tulee väkisinkin tehtyä kotona. Eiköhän tilanne kuitenkin tästä vähitellen muutu, kun opinnot alkavat kunnolla. Aika paljon suorastaan ahdistaa, miten saan yhdistettyä opinnot ja työt, mutta ei auta kuin yrittää parhaansa ja toivoa parasta.


Tänään ohjelmassa on vielä kaura-omenapaistoksen tekeminen, sillä omenapuussamme riittää satoa. Parhaillaan yritän tehdä omenahilloa uunissa - katsotaan mitä siitä tulee. Lisäksi yritän järjestää vaatekaappini siten, että otan syys- ja talvivaatteet esille ja siirrän kesätamineet ylähyllylle. Illalla varmaankin katson taas Master Chef Australiaa, johon olemme mieheni kanssa aivan koukussa!

Kuva on kesäkuulta, jolloin sonnustauduin Mint & Berry -merkin raitahameeseen. Vein hameen kesän alussa ompelijalle kavennettavaksi, sillä se oli minulle liian suuri. Hameesta tuli sopiva, mutta kavennus oli taskujen vuoksi varsin hintava operaatio. Ensi kerralla kysyn kyllä hinta-arvion etukäteen!

Musta pusero on Anna Fieldiltä ja valkoiset tennarit H&M:ltä. Pikkuhiljaa taitavat tennaritkin vaihtua nilkkureihin ja saappaisiin, sillä lämpimät kelit taitavat olla jo ohi. En odota syyssateita ja pimeyttä, mutta muuten syksyä voi hyvin fiilistellä. Olen jo aloittanut kynttilöiden polttamisen sisällä, ja kohta niitä voi viritellä ulkolyhtyihinkin. Myös pihan valosarjat voi kohta kaivaa esiin!

tiistai 28. elokuuta 2018

Viikonloppureissu Tukholmaan

Kesämuistoissa mennään edelleen - tällä kertaa muistellaan ensimmäistä vapaata viikonloppuani sitten loppiaisen! Minä olen tosiaan yleensä lauantaisin töissä, mutta kesällä ennen lomaa minulla oli kaksi kokonaan töistä vapaata viikonloppua. Niistä ensimmäisenä suuntasimme äitini kanssa serkkuni sekä hänen miehensä luokse Tukholmaan; matka oli samalla minun valmistujaismatkani.

Kesäkuun alussa ei Suomessa vielä ollut hellekeli, mutta Tukholmassa lämpötila lähenteli jo tuolloin 30 astetta. Koska olin lähtenyt hyvin kevyin kantamuksin matkaan, ei minulla ollut hellevaatteita mukana. Onneksi valitsemani hame ja 3/4-hihainen raitapaita eivät osoittautuneet liian kuumiksi; illaksi olin varannut mukaan sinisen pitsimekon.


Alunperin tarkoitus oli lähteä matkaan jo perjantai-iltana töiden jälkeen, mutta emme löytäneet tuohon ajankohtaan kohtuuhintaista lentoa. Niinpä lensimme lauantaiaamuna Tukholmaan ja palasimme sunnuntaina iltapäivällä. Varsin pikainen pyrähdys siis, mutta tässäkin ajassa ehdimme tehdä yhtä jos toistakin.

Ostin itselleni valmistujaislahjaksi mustan Furlan clutchin lentokentältä. Se oli alennuksessa ja olin vaatekaappia inventoidessani todennut tarvitsevani sellaisen. Muuten en ostanut oikeastaan mitään reissusta yhtä pientä Svenskt Tenn -maljakkoa lukuun ottamatta; vanhemmiltani tosin sain Efva Attlingin Bow Wow Wow -rannekorun valmistujaislahjaksi. Olin haaveillut korusta jo useamman vuoden verran, ja se ostettiin tältä reissulta. Koru on minulla muuten ranteessa tätä kirjoittaessani ja olen ollut siihen todella tyytyväinen!


Olen asunut Tukholmassa reilut kymmenen vuotta sitten, mutta en ollut koskaan käynyt Svenskt Tennin myymälässä! Tällä reissulla pistäydyimme siellä kuitenkin ensimmäistä kertaa ja nautimme myös heidän iltapäiväteensä. Yleensä Tukholmassa palvelu pelaa erinomaisesti, mutta tämä kokemus jätti kyllä toivomisen varaa. Onneksi tee oli kuitenkin hyvää, mikä on pääasia!










maanantai 27. elokuuta 2018

Onnenpäivä

Minun kesäni oli todella yhtä juhlaa: menin naimisiin, valmistuin yliopistosta, kävin häämatkalla, juhlin häitämme ja synttäreitäni sekä pääsin maisterikoulutukseen. Toki paluu arkeenkin on jo koittanut, mutta on mukava muistella näitä kesän 2018 tärkeitä hetkiä vielä näin jälkikäteen. Eräänä perjantaina edessä nimittäin häämötti vapaa viikonloppu ja viimeinen työviikko ennen lomaa. Kun tulin kotiin, löysin postilaatikosta myös todistuksen kandidaatin tutkinnostani. Ei yhtään hassumpi tapa viettä perjantaina 13. päivää!


Oman kanditutkintoni tein kahdessa vuodessa päätoimisen työn ohessa, mitä pidän kyllä aikamoisena saavutuksena. Työn ja opintojen sumpliminen oli välillä hieman haasteellista, mutta sain kaiken tehtyä. Aikaa oli myös muille jutuille, vaikkakin ensimmäisenä opiskeluvuotena treenaaminen oli todella vähäistä. Toisena vuotena olin kai jo paremmin rutinoitunut, sillä sain hyvin treenattua työn ja opintojen ohessa. Varsinaista vapaa-aikaa oli toki vähemmän, mutta kyllä sitäkin oli. Ehdin viettää aikaa mieheni, perheeni ja ystävieni kanssa. Muiden kuin opintoihin liittyvien kirjojen lukeminen oli toki vähäisempää, mutta kiitos Bookbeatin ehdin sitäkin tehdä ihan kohtuullisesti. Sen sijaan aikakauslehtiä en juurikaan lukenut; tänä kesänä kahlasin kaikki vuoden ajalta kertyneet lehdet nimittäin läpi!


Mekko on MyOlssonin - sitä on vain hieman lyhennetty ja kavennettu minun mitoilleni sopivaksi. MyOlssonin mekot ovat minusta aivan ihania ja haaveilen useammastakin valikoimaan kuuluvasta mekosta. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa raaskin ostaa itselleni jonkin niistä!


Saa nähdä, miten onnistun sovittamaan maisteriopinnot uuden työni kanssa. Niitä tuskin saan valmiiksi ennätysajassa, mutta onneksi olen sentään tehnyt yhden kurssin jo kesällä avoimen yliopiston puolella. Minulla on myös graduaihe jo valmiina, mikäli mieleni ei muutu tässä matkan varrella. Eiköhän tästäkin jotenkin selvitä, tänään nimittäin alkavat maisteriopinnot!

Ilma alkaa olla jo syksyinen, mutta minulla on vielähurjan monta kesäasua esiteltävänä. Aion myös kertoa kesän matkoista, kunhan pääsen niin pitkälle! Mukavaa viikonalkua! :)

maanantai 20. elokuuta 2018

Power Hour

Luin aikoinaan Lauri Järvilehdon kirjan Upeaa työtä, jota eräs ystäväni suositteli. Erityisesti siitä jäi mieleeni ajatus power hourista, eli tunnista, jonka aikana hoidetaan kaikenlaisia ärsyttäviä rästihommia, jotka keräytyvät ja joita ei meinaa saada hoidettua. Minulle sellaisia kertyy joka viikko, vaikkei niiden hoitaminen usein vie edes kovin paljon aikaa. Jokin rästihommissa kuitenkin ärsyttää enkä saa niitä tehtyä ennen kuin todella päätän ryhtyä toimeen. Tällaisissa tilanteissa power hour auttaa minua, ja eilen minulla oli power hour. Sain hoidettua monta koko viikon roikkunutta asiaa ja edistettyä niitä, joita en syystä tai toisesta saanut vielä valmiiksi. Kyllä helpotti! Nyt on nimittäin hieman mukavampi fiilis aloittaa jälleen kerran uusi työntäyteinen viikko.


Asukuvat tulevat hieman jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi kelit ovat nyt aika samanlaiset kuin alkukesästä, jolloin käytin tätä mekkoa. Dorothy Perkinsin musta mekko sopi hyvin töihin, sillä sen helma on tarpeeksi pitkä toimistomekoksi. Minulla on tämä sama mekko myös sinisenä, sillä jotenkin tuo pitsikaulus ihastutti minua todella paljon silloin, kun ostin mekon. Musta ja tummansininen ovat myös suosikkivärejäni pukeutumisessa, etenkin näin syksyn ja talven korvilla.

Louis Vuittonin laukku ei ihan miellytä minua tässä asukokonaisuudessa ja jälkikäteen ajatellen olisin vaihtanut sen johonkin toiseen. Siihen kuitenkin mahtuivat kaikki työpäivän aikana tarvitsemani tavarat eväsrasiasta alkaen, joten siksi tämä laukku valikoitui osaksi asuani. Alkukesästä ajoin ahkerasti sisään myös mustia Tamariksen ballerinojani, joten siksi ne ovat jalassa myös tässä kuvassa. Sain kyllä etenkin oikean kantapääni todella kipeäksi siinä touhussa ja jouduin lopulta möyhentämään kengän kantaosaa käsin saadakseni sen muotoutumaan omaan jalkaani. Ballerinakelit alkavat pikkuhiljaa olla ohi, muta ensi kesänä sitten taas!


Nyt alan vähitellen suunnata töihin - eläköön lyhyt työmatka! Mukavaa viikkoa myös sinulle! :)

lauantai 18. elokuuta 2018

Kukkia ja unissapuhumista

Elokuu on jo puolessavälissä, ja olen ollut yli kaksi viikkoa uudessa työpaikassani. Olen yrittänyt olla stressaamatta työasioista, mutta kieltämättä nukahtaminen on illalla hieman hankalaa, kun kaikenlaiset ajatukset pyörivät päässäni. Jopa niin paljon, että mies kertoi minun puhuneen ajatuksiani myös ääneen unissani. Puhun harvoin unissani, mutta stressaantuneena niin välillä käy. No, eiköhän tästäkin taas selvitä. Onneksi sain sivutyöhöni liittyviä tekemättömiä töitä valmiiksi, niin ei tarvitse ainakaan niistä stressata! Tänään lauantaina nimittäin alkaa taas sivutyöni. En ainakaan toistaiseksi halua tehdä sitä päätoimisesti, mutta näin yksi päivä viikossa tuntuu ainakin ajatuksen tasolla toimivalta idealta. :)


Kuvan asu on jo alkukesältä, mutta pukeuduin siihen myös alkuviikosta, joten asu on sikäli ajankohtainen. Sain tämän ihanan kimpun lopettaessani edellisen päätoimisen työni, jota siis nykyään teen sivutoimisesti yhtenä päivänä viikossa. Alunperin ajattelin luopuvani viikonlopputöistä, mutta toisin kävi kuitenkin. Iltatöitä ei sentään tarvitse enää tehdä muutamaa satunnaista iltaa lukuunottamatta! Jatkossa illat olisikin tarkoitus pyhittää opiskelulle. Sitä paitsi perjantai-illat töissä tutuivat minusta todella raskailta, joten olen onnellinen siitä, että ainakin ne ovat jatkossa vapaat.

Ihastuin viime kesänä raitapaitoihin, joista ehdoton suosikkini on edelleen More & Moren -raitapusero. Hame on Anna Fieldiltä, ja minulla on tämä sama hame myös tummansinisenä. Molempia olen käyttänyt kesällä ahkerasti, ja uskon, että niillä on käyttöä ympäri vuoden. Kengät ovat Tamariksen ballerinat, joiden sisäänajaminen on ollut todella tuskallista. Toivon, että ne nyt alkavat olla käyttökunnossa!


Pikkuhiljaa pitäisi tosiaan suunnata töihin. Muuten viikonlopuksi ei ole varsinaisia suunnitelmia, joskin minun pitäisi sumplia syksyn opintoja ja tehdä muutamia työjuttuja. Eilen väsytti työviikon jälkeen niin paljon, että nukahdin jo kymmenen aikaan. Tänään onneksi olo on energinen! Töiden jälkeen pitäisi vielä hieman siivota, vaikka onneksi eilen tein osan siitäkin valmiiksi.

Julistin myös reilu vuosi sitten, että opettelisin vihdoin ajamaan ennen kuin täyttäisin kolmekymmentä vuotta. No, se ei ihan toteutunut, mutta nyt olen käynyt jo muutamana sunnuntaina ajelemassa. Minulla tosiaan on ajokortti - ollut jo yli kymmenen vuotta - mutta en ole oikeastaan koskaan tottunut autolla ajamiseen. Heti kaksi päivää kortin saamisen jälkeen muutin nimittäin ulkomaille eikä minulla ollut vuosikausiin autoa käytössäni. Niinpä taidot, jotka eivät alunperinkään olleet kovin varmalla pohjalla, ovat pahasti ruostuneet. Nyt yritän löytää varmuutta ja rutiinia ajamiseen; ehkäpä jossain vaiheessa voin lauantaisinkin hurauttaa autolla töihin!


Mukavaa viikonloppua! Millaisia suunnitelmia sinulla on? :)

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Uudet kuviot

Tässä sitä ollaan, päivätöissä! Aloitin heti elokuun ensimmäinen päivä uudessa työssäni, eli nyt on paljon omaksuttavaa ja opittavaa. On kuitenkin ihan mahtavaa saada pitkän yksinäisen puurtamisen jälkeen tehdä tiimityötä ja vielä päivisin. Myös työmatkani on todella lyhyt, mikä on arjen luksusta. Aikaisemmin työmatkaan kului aina vähintään tunti suuntaansa, usein enemmänkin. Niinpä illat ovat tuntuneet ihanan pitkiltä työpäivän jälkeen. Samalla on myös rankkaa olla aivan pihalla kaikesta ja yrittää saada uusi työ haltuun mahdollisimman pian. Pitää yrittää olla kärsivällinen.


Jatkan edelleen lauantaisin aikaisemmassa työssäni, eli syksy on täynnä kaikenlaista tohinaa. Kaiken lisäksi aloitan vielä maisteriopinnot tähän päälle, eli vapaa-ajasta ei taaskaan ole puutetta. Koen kuitenkin, että uuden työn rinnalla vanhassa työssä sivutoimisesti toimiminen ja sen lisäksi vielä opiskeleminen auttavat myös irrottamaan ajatukset päätoimeeni liittyvistä asioista.

Paljon muutoksia on siis luvassa tänä syksynä, mutta ehkäpä saan vähitellen kiinni uusista rutiineista. Hieman mietityttää, miten saan kaiken tehdyksi, mutta ei auta kuin yrittää! Onneksi sain sentään kesäkurssini valmiiksi ennen töiden alkua. Tällä viikolla puolestaan pitäisi vielä hieman fiksailla sivutoimeeni liittyviä asioita, jotka onneksi pääpiirteissään ovat valmiina. Sivutoimeni työt alkavat onneksi vasta ensi viikolla ja maisteriopinnot elokuun lopussa, joten kaikki ei rysähdä saman tien niskaan.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Nimpparit ja pihahommia

Tänään on Lenita-villakoiran nimipäivää! Nimpparisankari ei todellakaan pidä kuvattavana olemisesta, mutta aina välillä hänestä saa napattua varsin onnistuneitakin otoksia. Lenita täytti keväällä viisi vuotta ja on erityisen kiinnostunut oravista ja mustarastaista. Toiset koirat kiinnostavat satunnaisesti, mutta hyviä kavereitakin toki löytyy. Me emme valinneet Lenitaa perheeseemme, vaan Lenita valitsi oman perheensä. Erityisen kiintynyt hän on minun isääni ja mieheeni.

Nimpparisankari Lenita

Eiliselle luvattiin ukkosta, mutta meillä ei ukkostanut ollenkaan. Aamulla taivas oli pilvessä, mutta iltapäivällä aurinko alkoi taas paistaa. Juuri sopivasti silloin, kun vietettiin minun valmistujaisiani. Katoin tosin varmuuden vuoksi kahvit sisälle, kun sääennuste lupasi epävakaista keliä. Ihan hyvin olisimme voineet kyllä kahvitella ulkonakin - joskin olen varma siitä, että tässä tapauksessa olisi aivan varmasti satanut kaatamalla!



Vietämme ensi viikolla hääjuhlia ystäviemme kanssa täällä kotona. Piha on ollut melkoisessa myllerryksessä koko kesän, sillä tosiaan viime vuonna puhti loppui sen jälkeen, kun terassi saatiin valmiiksi. Mieheni on tänä kesänä rakentanut pihallemme ison suihkulähteen. Sen tieltä piti kaivaa isoja kasoja maata, jotka ovat lojuneet pihallamme kasvaen vaikka minkälaista rikkaruohoa. Tällä viikolla mies kuitenkin repi rikkaruohot pois ja asetteli maan keoksi. Haimme perjantaina Plantagenista erilaisia havukasveja, jotka mies istutti keon päälle ja peitti muut osat hakkeella. Hänen tarkoituksensa on rakentaa kokonaisuuteen mahdollisesti vielä jokin valaisin, kunhan ehtii muilta pihahommiltaan.

Lähtötilanne

Vaikka ostimme säkkikaupalla haketta, piti sitä hakea lauantaina vielä lisää. Viime kesänä ostimme toiseen kohtaan pihaamme noin 20 säkkiä haketta, mutta jotenkin ajattelin, ettei tällaiseen länttiin sitä kuluisi paria säkkiä enempää. Olin väärässä, sillä halusimme aluskatteen peittyvän kunnolla. Silloin sitä pitää olla aika paksusti joka puolella.

Havuostoksilla
Ennen juhliamme miehen on tarkoitus valaa betonista valkoisia askelkiviä pihallemme. Nämä helteet kuitenkin hieman hankaloittavat valutöitä, sillä ilmeisesti betonia ei kannata valaa kovin kuuumassa. Suihkulähteessäkin on vielä hieman viilattavaa, sillä tällä hetkellä vesi roiskuu niin voimakkaasti, että allasta pitää täyttää usein.

Melkein valmista

Lisäksi edellisten asukkaiden rakentama suihkulähde pitäisi purkaa ja viedä muutenkin kaikenlaista puutarhajätettä pois pihaltamme. Mies on tosiaan päävastuussa pihanlaitosta; minä olen keskittynyt enemmän voikkukkien sekä muiden rikkaruohojen poisnyhtämiseen (voikukkien poistoon suunniteltu laite on todellakin maksanut itsensä takaisin) ja pienempiin istutuksiin. Eilen sain vuorokauden vatvomisen jälkeen istutettua etupihan ruukkuun tuijan, jonka ostimme perjantaina. En muka millään ehtinyt ennen juhlia istuttaa sitä, mikä ainoastaan muutaman minuutin homma. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Valmista!
Pikkuhiljaa pitäisi taas suunnata salille ja sen jälkeen miettiä taas esseen naputtamista. Onneksi ulkona on upea ilma, joten voin kirjoitella ulkona. Mukavaa päivää! :)

torstai 19. heinäkuuta 2018

Juhla-asu

Huh hellettä, onneksi sentään sisällä on viielää! Ennen kuin päästään sukeltamaan kesäkuulumisiin, haluan esitellä teille loppukevään juhla-asuni, jossa suuntasin Kansallisbaletin kevätgaalaan. Tämä sama Dorothy Perkinsin mekko oli muuten mukanani Tallinnassa viime viikonloppuna. Silloin tosin yhdistin siihen hieman kesäisemmät korkkarit ja uuden Furlan clutchini. Totesin nimittäin kevätgaalan asua koostaessani, ettei minulla ole mustaa clutchia, johon saisin mahtumaan muutakin kuin puhelimeni ja luottokorttini. Niinpä suunnatessani Tukholmaan kesäkuun alussa hankin lentokentältä alesta Furlan clutchin.

Kansallisbaletin kevätgaala oli muuten todella  upea ja tanssijat tuntuivat olevan huipussaan. Toivon, että jatkossa pääsen hieman useammin baletiin, kun en enää tee iltatöitä. Tosin voi olla, että iltapainotteiset maisteriopintoni hankaloittavat tätä suunnitelmaani.


Uutta clutchia hankkiessani aloin myös pohtia, että voisin jälleen karsia vaatekaappini sisältöä. Minulle on kertynyt kaikenlaisia ihania laukkuja ja clutcheja, joita en kuitenkaan ole niiden ihanuudesta huolimatta käyttänyt. Olen myös karsinut samasta syystä vaatteita ja kiertoon on menossa muun muassa kaksi Donna Karanin maksihametta, joita on käytetty ainoastaan pari kertaa. Myyn myös Acnen musta villahuivin, koruja, ison kassillinen korkkareita ja jopa pari muumimukia sekä muita astioita. Laskin, että myytävää on kaksi IKEA-kassillista ja siihen päälle vielä kaksi isoa muovikassia. Melkoinen määrä!

En yleensä saa kaikkea myytyä kirppiksellä ja usein luovutan jäljellejääneet vaatteet hyväntekeväisyyteen. Tällä kertaa kuitenkin ajattelin, että mikäli arvokkaampia kenkiä ja laukkuja jää jäljelle, laitan ne Zadaahan myyntiin. Olen ladannut kyseisen sovelluksen ja hieman tutkinut sitä, mutta en ole vielä myynyt siellä mitään. Olen kuitenkin kuullut hyvää Zadaasta, joten ajattelin antaa sille mahdollisuuden.

Nyt suuntaan takaisin ulos lukemaan erityispedagogiikkaa ja naputtelemaan samasta aiheesta esseetä! Essee koostuu neljästä tehtävästä, joista olen toistaiseksi tehnyt vasta yhden. Ajattelin kuitenkin yrittää tehdä tänään toisen ja huomenna kolmannen, jolloin ensi viikolle jäisi enää yhden kirjan lukeminen ja sen perusteella viimeiseen tehtävään vastaaminen. On joka tapauksessa aika paljon mukavampaa lukea ulkona riipputuolissa kuin sisällä!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Bula ja sneak peek Fidžille

Bula  niin kuin Fidžillä sanotaan! Blogi on ollut hunningolla, sillä elämässä on lyhyessä ajassa tapahtunut niin paljon. Luvassa on ainakin juttua valmistujaisistani (näette, millaiseksi hääpukuni muokattiin häiden jälkeen), häämatkastamme Los Angelesiin ja Fidžille sekä reissuistani Tukholmaan, Lappiin ja Tallinnaan. Aika paljon on tullut matkustettua tänä kesänä, ja kuvia on kertynyt todella paljon!

Fidžillä

Heinäkuun alussa sain myös tietää päässeeni maisterikoulutukseen, mikä oli todella iloinen uutinen! Hieman on taas haastellista yrittää yhdistää uusi työ ja opinnot, mutta toivottavasti siitäkin selvitään! Opinnoista puheen ollen pitäisi tällä viikolla jaksaa kirjoittaa kesäopintoihini liittyviä esseitä, jotka ovat roikkuneet tekemättöminä koko kesän. Auts.

Häämme juhlittiin toukokuussa sukulaisten kesken, mutta parin viikon kuluttua vietämme hääjuhlaa vielä ystäviemme kanssa. Kannttaa siis pysytellä menossa mukana!

Ihanaa hellepäivää! Minä lähden nyt kaupungille tapaamaan ystävääni!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kukkamekossa

Häähulinoiden keskellä luulin pitkään, että äitienpäivä olisi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, eli päivää häittemme jälkeen. Oikeastaan vasta juuri ennen hääviikkoa hoksasin sen olevan vasta toukokuun puolivälissä. Tämä oli erittäin hyvä käänne, sillä häiden jälkeisenä päivänä oli sen verran uupunut olo, ettei huvittanut lähteä kovin kauas kotoa. Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin erittäin mukavaa juhlia äitienpäivää! Hellejaksohan alkoi meidän häistämme, joten äitienpäivän keli mahdollisti sonnustautumisen kukkamekkoon!

Tämän Dorothy Perkinsin mekon ostin jo reilusti yli vuosi sitten Zalandon alesta. Viime kesänä mekkoon sopivien kenkien löytäminen tuntui haastavalta ennen kuin keksin kiilakorkokengät. Tänä vuonna puolestaan hoksasin yhdistää Unisan valkoiset korkkarit asuun. Hankin ne hääkengikseni ja olisi tuntunut tuhlaukselta käyttää niitä ainoastaan yhtenä päivänä. Hääpukuni on muuten nyt muokattu juhlamekoksi, mistä kirjoittelen myöhemmin enemmän. Niinpä hääkengille on myös sen kanssa lisäkäyttökertoja luvassa!


Vaaleanruskea clutch on minun ensimmäinen clutchini, joka on Designers Remix -merkkinen. Clutchin nahka on aivan ihanan pehmeää ja on säilynyt hyvänä jo monen vuoden ajan. Sain clutchin aikoinaan serkultani synttärilahjaksi, ja se on kiertänyt mukanani monissa juhlissa. Aurinkolasit puolestaan ovat Le Specsiltä ja varsin uudet. Tilasin ne tänä keväänä Zalandolta hukattuani jälleen yhdet aurinkolasit. Minulla on nimittäin todella huono tapa hävittää aurinkolaseja, hanskoja ja pipoja!

Tämä viikonloppu on muuten kulunut lähinnä pakkauspuuhissa, sillä lähdemme tiistaina häämatkallemme. Olen yrittänyt muodostaa mahdollisimman yhteensopivia asukokonaisuuksia mukaan ottamistani vaatteista, kengistä ja laukuista. Jostain syystä se on kuitenkin tuntunut todella haastavalta tänä vuonna, joten saa nähdä, millaisissa asuissa tallustan kaksi viikkoa Los Angelesissa ja Fidzillä.

Huomenna vietetään valmistujaisiani yliopistolla, mitä ennen käyn kampaajalla. Sen jälkeen täytyy vielä pakata viimeiset tavarat. Kännykkäni on täynnä erilaisia muistilistoja! Mikäli onnistun pakkaamaan käsimatkatavarani jokseenkin järkevästi, aion tehdä siitä oman postauksen myös tänne blogiin. Pakkausvinkkipostaukset ovat nimittäin blogini kirkkaasti suosituimpia postauksia!


 Reissun aikana blogi päivittyy varmasti harvakseltaan, mutta Instagramiin laitan usein kuulumisiani! Kannattaa siis seurata seikkailujani siellä! :)


lauantai 16. kesäkuuta 2018

#mullonloma

Huomenta ja mukavaa viikonloppua! Minulla alkoi eilen loma, joten fiilis on hyvä! Menin eilen töiden jälkeen Kämpiin iltapäiväteellle juhlimaan ystäväni syntymättömyyspäiviä (hän ei vietä synttäreitä) ja siinä sivussa myös minun loman alkuani. Oli todella onnistunut ilta!



Lomasuunnitelmiini tänä viikonloppuna kuuluvat ainakin pakkaaminen häämatkaa varten, kodin siivous, pihahommat ja treenaaminen. Hain tiistaina jäykkäkouristusrokotteen tehosteen, minkä vuoksi käteni on ollut aivan uskomattoman kipeä. Tänään alkaa kuitenkin tuntua siltä, että muukin treenaaminen kuin juoksu alkaisi onnistua. Minulla oli eilen heikko olo; kurkku kipeä, pyörrytti ja oli vähän lämpöä, mutta tänään olo on jo normaali, En tiedä, johtuiko se rokotteesta vai jostain muusta, mutta toivottavasti en tule nyt oikeasti kipeäksi. Maanantaina vietetään nimittäin valmistujaisia yliopistolla ja tiistaina lento Los Angelesiin lähtee.

Viime viikonloppu hujahti Tukholmassa, josta kirjoittelen myöhemmin! Ja tietenkin myös häämatkastamme Los Angelesiin ja Fidzille - pysykää siis kuulolla! :)

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen päivämme avioparina

Palaan vielä tasan kuukauden takaisiin tunnelmiin, jolloin vietimme ensimmäistä päiväämme avioparina. Tulimme tosiaan hääyöksi kotiin, jonne olimme varanneet itsellemme aamiaistarvikkeet luksusaamupalaan. Kovin myöhään emme nukkuneet, joten päivä sujui hieman väsyneissä mutta kuitenkin hyvissä ja onnellisissa tunnelmissa. Lueskelimme muun muassa saamiamme kortteja ja vieraskirjaan kirjoitettuja terveisiä, kävimme kävelyllä ja söimme hyvin.

Sain heti aamulla mieheltäni huomenlahjaksi Kalevala Korun kaulakorun, jonka olin kyllä itse valinnut itselleni. Mies ei nimittäin uskalla ostaa minulle koruja ominpäin, sillä hänen mielestään minulla on niin haastava maku. Tämä kaulakoru oli juuri sellainen kuin halusin; yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin jokin juju. :)


Hääkampaukseni oli muuten niin hyvin tehty, että se kesti minulla lauantaista keskiviikkoon asti muutamalla korjauksella! Keskiviikkona pinnit alkoivat painaa päänahkaa jo sen verran, että päätin purkaa kampauksen. Ajattelin, että saattaisi myös olla korkea aika pestä hiukset. :D
Hääkampaukseni oli joka tapauksessa ihana ja juuri sellainen kuin halusinkin - ystävääni voi kyllä aina luottaa! Lettikampaukset ovat suosikkejani vuodesta toiseen, joten myös hääkampaukseni oli sellainen. Ystäväni ei kuitenkaan voi laittaa hiuksiani heinäkuun kaverijuhliin, joten olen jälleen varannut itselleni kampaaja-ajan. Mielessäni on lettinuttura, mutta katsotaan, millainen siitä tulee. Kampaajalla kun saattaa olla aika erilainen visio mielessään kuin minulla.


Kohta pitää vähitellen suunnata töihin parin viikon projektini pariin. Tänään on pitkä päivä, sillä töiden jälkeen suuntaan lähes kolmeksi tunniksi yliopistolle erityispedagogiikan aineopintojen kurssin pariin. Ei ainakaan lopu tekeminen kesken! :D

Eilen minut yllätettiin iloisesti kukkakimpulla töissä, mikä piristi päivääni todella paljon! Meillä onkin tällä hetkellä koti täynnä kukkia, jotka onneksi kestävät paremmin kuin nuo lahjapöytämme ruusut. Olin ostanut maljakkoon kaksi ruusukimppua, joista toinen alkoi lakastua heti samana päivänä. Toinen kimppu sentään kesti pidempään, mutta olin kyllä aika pettynyt laatuun. Yleensä nimittäin Reilun kaupan ruusut kestävät jopa kaksi viikkoa - huonosta hoidostani huolimatta!