keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Raparperin alla

Kesäiset säät ovat todella hellineet meitä! Vaikka en itse helteestä juuri välitä, olen nauttinut lämmöstä riipputuolissa istuen ja elämästä nauttien. Hieman onnea tosin varjostavat tekemättömät pihatyöt; mies totesi eilen, että olemme kyllä todella onnistuneet pilaamaan nurmikon. Se on kyllä totta, nurtsi on täynnä rikkakasveja ja aukkoja.

Mies rakensi terassin pihallemme viime kesänä ja öljysi sen harmaaksi viime viikolla. Väristä ei tullut yhtä tummaa kuin hän olisi halunnut, mutta minusta terassi näyttää hyvältä. Sohvista ja sohvapöydästä pitäisi tulla vielä valkoiset jossain vaiheessa. Kunhan ensin löydetään joko tarpeeksi peittävä öljy tai sitten jokin muu ratkaisu. Lisäksi terassille on vielä mahdollisesti tulossa pergola ja terassin viereen puolestaan suihkulähdeseinä.

Takapiha jäi viime kesänä täysin viimeistelemättä, mikä kyllä näkyy. Piha on täynnä vuohenputkia, joista on ilmeisesti vaikea päästä eroon. Lisäksi keskellä takapihaamme on iso möykky maata, josta ilmeisesti puskee esiin unikkoa. Tai sitten se on jokin rikkakasvi, jota en ole vielä tunnistanut. Olen nimittäin viime päivät viettänyt tiiviisti kasveja tunnistaen, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Onneksi Facebookin Puutarha ja piha -ryhmästä löytyy apua tähän hommaan! Omenapuun vierestä olen jo löytänyt varjoliljan ja vanhan suihkulähteen vieressä kasvaa tulppaaneja sekä narsisseja. Tarkoitukseni oli siirtää ne toiseen paikkaan, mutta se on toistaiseksi vielä tekemättä, sillä meillä ei ole sopivankokoista lapiota siihen hommaan. En edes tiedä, uskaltaako kukkia siirrellä noin vain, mutta pakko ne on siirtää tai jäävät ruohonleikkurin jalkoihin.

Sitkeä raparperimme!

Viime kesänä mies irrotti monia kasveja pois terassin ja tuijien ympärillä olevan hakealueen tietä. Sanoin, ettei muilla kasveilla ole minulle väliä, mutta raparperi pitäisi säästää. No, eihän hän sitä muistanut, vaan raparperi lensi kaaressa kasaan muiden kasvien ja maa-aineksen kanssa. Raparperi ei kuitenkaan onneksi luovuttanut, vaan juurtui uudelleen ja on aika hienon näköinen. Tällä viikolla sitten siirsimme sen etupihalle parempaan paikkaan ja toivon, että pääsen pian tekemään raparperipiirakkaa!

Leipomisesta puheen ollen tein äitienpäiväksi todella herkullista vanilja-puolukkatorttua. En ole mikään mestarileipoja, mutta tällaisen yksinkertaisen ohjeen avulla onnistuin leipomaan varsin hyvän makuisen tortun. Se oli tarkoitus viedä vanhemmilleni, kun menimme heidän luokseen äitienpäivälounaalle. Huomasin tosin vasta perillä, että torttu oli jäänyt meidän jääkaappimme! Onneksi muistin sentään ottaa mukaan äitienpäivälahjan ja shamppanjan, mutta kyllä harmitti! Torttu tosin syötiin myöhemmin iltapäivällä, kun juhlistimme äitienpäivää kälyni luona.

Puolukka-vaniljatorttu
Minulla on muuten aivan hirveä kevätflunssa, jota luulin aluksi allergiaksi. Täytyy toivoa, että se asettuu mahdollisimman pian, sillä minulla on koko viikonloppu töitä. Sitten onneksi vähän  helpottaa! Kesäloma alkaa kuukauden kuluttua, mutta sitä ennen pitäisi saada kesäopinnoiksi valitsemaani erityispedagogiikan kurssia edistettyä. Luin kurssikirjallisuutta kyllä tänään, mutta se on aika hidasta.

Nyt suuntaan ulos syömään iltapalaa - mukavaa loppuviikkoa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti