sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Mustaa ja valkoista

Tämän viikonlopun olen ollut polttarileskenä, sillä mies on ollut omissa polttareissaan. Me emme mieheni kanssa pidä yllätyksistä, joten tiesimme molemmat polttareidemme ajankohdat etukäteen. Minä kerroin omat toiveeni päivälle, mutta mies oli itse mukana suunnittelemassa omia polttareitaan. Huomasin, että vaikka tiesin omien polttareitteni ajankohdan etukäteen, ahdistuin siitä huolimatta siitä, etten tiennyt mitä päivän aikana on luvassa. Joillekin toki sopii täydellinen yllätetyksi tuleminen, mutta itse olisin ollut todella ahdistunut, jos en olisi tiennyt mitään etukäteen. Mies on viettänyt rentoa viikonloppua mökillä läheisimpien kavereidensa kanssa. Minun polttareissani puolestaan ratsastettiin ponilla, käytiin Kämpin iltapäiväteellä, vietettiin iltaa ystävien kanssa ja lopulta jatkettiin baariin. Baarissa tosin minun mielestäni hyvät biisit soivat vaan hetken aikaa silloin, kun keskityin nauttimaan skumpasta. Kun olisin ollut valmis tanssimaan, musiikki oli mielestäni huonoa. Tyypillistä minun tuuriani. :D

Viime viikonloppuna ei tullut oikein nukuttua eikä myöskään tällä viikolla. Eilenkin menin vasta puoli yhden aikaan nukkumaan, sillä tein koko illan harkkaan liittyviä suunnitelmia sekä erään koulutyön, joka oli jäänyt roikkumaan. Sen lisäksi piti siivota, pestä pyykkiä ja nostaa talvitakit sivuun. Siinähän se ilta sitten kuluikin. Aamulla heräsin ensimmäisen kerran jo puoli seitsemältä, mutta pakotin itseni nukkumaan vielä pidempään. Havahduin puolen tunnin välein, mutta sain joten kuten nukuttua kuitenkin puoli yhdeksään asti. Kieltämättä olo on nyt aika paljon virkeämpi!


Tänään pitäisi saada tehtyä työhommia, mutta toistaiseksi olen lähinnä katsonut kolme jaksoa Downton Abbeytä ja käynyt salilla. Kunhan mies tulee kotiin, harjoittelemme häätanssiamme. Valssista olisin selviytynyt ilman harjoitteluakin, mutta meidän häätanssimme on tasajakoinen. Niinpä täytyy harjoitella foxin askeleita miehen kanssa. No, jospa saisin illalla tehtyä työhommiani!

Asu on parin viikon takaa, kun ulkona alkoi tarjeta jo ilman paksuja vaatekerroksia. Anna Fieldin mustavalkoinen mekko on mielestäni Zaran liehukeyläosan, jonka eteen sidottavasta rusetista pidän todella paljon. Vagabondin CORY-saappaista iskin jalkoihini ne versiot, joissa ei ole vuorta. Olin nimittäin edellisenä päivänä meinannut paistua vuorellisissa saappaissa. Varma kevään merkki! Laukku on vanha tuttu Ralph Lauren.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti