lauantai 17. maaliskuuta 2018

Uusi tonttupuku!

Taas on viikko takana ja ollaan lauantaissa! Pitäisi tehdä kasvatussosiologian kurssin luentopäiväkirjaa, mutta en ole jaksanut edes aloittaa. Kurssin sisältö ei nimittäin oikein aukea, jolloin oppimispäiväkirjan pitäminen on lievästi sanottuna haasteellista. Täytynee huomenna avata kurssikirja ja toivoa, että saan sisällöstä paremmin tolkkua sen avulla.

Tällä viikolla selvisi muuten vihdoin, missä teen opintoihini kuuluvan viimeisen harjoittelun. Harjoittelu alkaa jo reilun viikon kuluttua, jolloin elämäni on taas täynnä todella pitkiä päiviä. Lähden taas seitsemän maissa aamulla ja tulen illalla kymmenen aikaan takaisin kotiin nukkumaan vain aloittaakseni koko homman uudelleen seuraavana aamuna. Onneksi kaikki on vain väliaikaista, ja lisäksi pääsiäinen tuo pariin ensimmäiseen hektiseen viikkoon tervetulleen hengähdystauon. Harjoittelut ovat aika raskaita, kun pitää päästä lyhyessä ajassa sisään uuteen työyhteisöön. Kun niiden päälle käy vielä töissä, alkaa takki olla tyhjä harjoittelun loppupuolella.

Työ- ja kouluhommien lisäksi meidän häämme lähestyvät jo kovaa vauhtia. Olen tällä viikolla yrittänyt järjestää itselleni hääkimppua sekä meille avioehtoa, mutta molemmat ovat ihan kesken. Lisäksi olen keskustellut pappimme kanssa puhelimessa ja saanut esteettömyystodistuksen postitse. Huomenna pitäisi laatia ESTA-hakemus häämatkaa varten ja mahdollisesti ideoida koristeluja. En edelleenkään suostu ottamaan stressiä hääjärjestelyistä, mutta kieltämättä kaikenlaista pikkuhommaa kyllä riittää. Muistin myös, että minun pitää varata aika suuhygienistille ennen häitä. Pitäisi myös ottaa yhteyttä meikkaajaan ja valokuvaajaan, jotta kaikki on varmasti kunnossa ennen häitä.


Asukuva on valitettavan harmaa, joten täytyy kuvata tämä mekko myöhemmin uudelleen. Kuvassa on vähän aikaa sitten hankkimani Dorothy Perkinsin vihreä trikoomekko, jonka jujuna ovat rypytetyt hihat. Kysyessäni miehen mielipidettä mekosta, hänen vastauksensa oli luokkaa "ihan kiva, mut vähän hassut hihat". Minusta hihat ovat kuitenkin mukava piriste muuten hyvin simppeliin mekkoon.

Minullahan on äitini tonttupuvuksi ristimä lähes samansävyinen vihreä mekko jo ennalta. Se alkaa kuitenkin olla jo niin nyppyyntynyt, ettei edes nukanpoistaja oikein enää pelasta mekkoa. Koska olen kuitenkin ihanstunut vihreään väriin, tartuin heti tähän Dorothy Perkinsin mekkoon. Myös eräs Zalandon oman malliston vihreä mekko houkuttelisi kovasti!

Kiomin musta laukku on ollut kovassa käytössä heti hankinnan ensihetkistä lähtien. Kesällä tulee varmasti käytettyä taas hieman pirteämpiä laukkuja, mutta ennustan Kiomin laukulle kyllä paljon käyttöä taas tulevana syksynä! Uusista Vagabondin saappaistani on toivottu tarkempaa esittelyä, minkä toteutan heti ensi tilassa. Saappaat ovat nimittäin lähes liimaantuneet jalkoihini - kerrassaan mahtava hankinta!

Nyt taidan katsoa vielä yhden jakson Downton Abbeytä ja sen jälkeen sukeltaa Kate Mortonin Talo järven rannalla -kirjan pariin, ettei vaan vahingossakaan tulisi luettua mitään opintojen kannalta hyödyllistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti