lauantai 27. tammikuuta 2018

Unohtunut asu

Yliopisto on alkanut ryminällä - uuden periodin alkaessa tuntuu aina siltä, ettei mihinkään ole aikaa. Kouluhommia on aivan järkyttävä määrä ja niiden ohessa pitäisi vielä valmistella kandia. Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että kandi olisi valmis helmikuun lopussa! Maanantaina tekelettäni opponoidaan, mikä vähän jännittää. Tavoitteeni oli alunperin saada kandi valmiiksi jo tammikuussa, mutta sain viimeisen haastattelun tehtyä vasta tällä viikolla, joten olen aikataulusta jäljessä. Sain onneksi viimeisen haastattelun tänään litteroitua loppuun, joten ensi viikolla pystyn aloittamaan analyysivaiheen. Lisäksi toivon, että tähän asti tekemäni työ on tehty oikein, sillä isompiin fiksauksiin ei oikein olisi aikaa.

Opinnot alkavat näillä näkymin muutenkin olla oikeasti loppusuoralla. Vielä olisi kaksi tenttiä tehtävänä ja neljän kurssin tehtävät saatava pois alta tässä periodissa. Viimeisessä periodissa puolestaan teen viimeisen harjoittelun, minkä jälkeen minun pitäisi valmistua! Koko ajan tosin on kauhea olo siitä, että olen unohtanut jotain enkä valmistukaan keväällä. Sellaista siis tänne; opiskelustressiä ja töitä!


Asu on syksyltä, mutta epähuomiossa jäänyt kokonaan esittelemässä blogissani. Tämä Karla Designin mekko on näkynyt aiemminkin blogissani, sillä se on jo useamman vuoden vanha. Äitini osti mekon minulle tuliaisena Ahvenanmaalta ja teetin siihen kavennuksen ompelijalla. Mekko sopii mielestäni niin arkeen kuin aavistuksen rennompiin illanviettoihin. Viime aikoina sitä tosin on tullut käytettyä aivan liian vähän - ehkäpä korjaan tilanteen pukeutumalla mekkoon heti maanantaina! :)

Tähän Furlan pinkkiin Metropolis-laukkuun liittyy sikäli hyviä muistoja, että ostin sen itselleni raskaan työrupeaman jälkeen palkkioksi. Samoihin aikoihin päätin myös hakeutua yliopistoon opiskelemaan, joten laukku muistuttaa myös niistä ajoista. Kengiksi valitsin Esmara by Heidi Klum -malliston mokkanahkaiset nilkkurit, jotka taisivat muuten ensimmäistä kertaa olla käytössä tätä kuvaa otettaessa. Äitini mielestä kyseiset nilkkurit ovat painavat jaloissa, mutta minä en ole kiinnittänyt sellaiseen huomiota. Päinvastoin, jaksan kävellä nilkkureilla helposti koko päivän - vaikka normaalina päivänä askeleita kertuu reilusti yli 10 000!

Nyt alan pohtia kouluhommia. En ole saanut tänään litterointia lukuun ottamatta vielä mitään aikaiseksi, vaikka tarkoitukseni oli saada vaikka mitä valmiiksi tänä viikonloppuna. Pitänee siis kiristää tahtia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti