maanantai 14. elokuuta 2017

Ajatuksia ensimmäisestä opiskeluvuodesta (aikuisena)

Tänään minun pitää ehdottomasti suunnitella syksyn kurssien aikataulut. Ennen tähän urakkaan ryhtymistä ajattelin kuitenkin kirjoittaa omia fiiliksiäni ensimmäisestä opiskeluvuodestani yliopistolla. Niin kuin olen aikaisemmin jo kertonut, minulla on ennestään yksi korkeakoulututkinto ammattikorkeakoulusta, mutta viime syksynä aloin opiskella yliopistotutkintoa. Eniten aikuisena opiskelemisessa jännitti se, miten saan yhdistettyä päätoimisen opiskelun ja työnteon sekä se, löytyykö yliopistolta ollenkaan samanikäisiä tai -henkisiä kavereita.


Sain hieman alle 30 opintopistettä hyväksilukuja aiemmasta tutkinnostani, joten pystyin heti nopeuttamaan opintojani. Tavoitteenani on tehdä kandin tutkinto valmiiksi joko kahdessa tai kahdessa ja puolessa vuodessa. Katson iltapäivällä aikatauluja, joiden perusteella varmaankin selviää, pystynkö valmistumaan vielä ensi keväänä. Epäilen, että monet kurssit menevät niin pahasti päällekkäin, ettei se ole mahdollista. Monet kurssit nimittäin järjestetään ainoastaan yhden kerran lukuvuoden aikana.

Opintojen ja työn yhdistäminen sujui ensimmäisenä vuotena jokseenkin hyvin. Yliopistolla on hämmästyttävän paljon iltaopetusta ja meidän koulutuksessamme opetus on pitkälti läsnäoloa vaativaa, joten välillä olen joutunut sumplimaan kursseja. Ajattelin myös, että saisin huonoja arvosanoja, koska en ehtisi lukea tentteihin. Olen kuitenkin saanut muutaman vitosen ja myös muut arvosanat ovat olleet mielestäni hyviä yhtä tieteellisen ajattelun kurssia lukuun ottamatta. Välillä tuntui siltä, etten juuri muuta tehnytkään kuin istunut kursseilla, käynyt töissä ja lukenut tenttikirjoja. Kyllä silti aina jäi aikaa myös rentoutumiselle - vaikkakin vähemmän kuin ennen.


Treenaaminen oli viime lukuvuoden aikana ihan retuperällä, pääsin vasta toukokuussa treenaamaan entiseen malliin. Nyt kesällä liikuntamerkintöjä on kertynyt oikeastaan joka viikko vähintään viisi kappaletta; heinä- ja elokuussa jopa seitsemän tai kahdeksan! Ihan tällaisia treenimääriä en pysty pitämään yllä, kun töiden lisäksi myös opinnot alkavat. Tavoitteeni on kuitenkin pitää hieman viime lukuvuotta tarkemmin kiinni treenirutiinistani. Treenaaminen nimittäin auttaa jaksamaan hetkisessä arjessa!

Olen myös saanut ihania uusia ystäviä yliopistolta - useamman kappaleen. On ihan mahtavaa, kun vieä aikuisenakin ystävystyy uusiin ihmisiin. Yliopistolla kun opiskelee kaiken ikäisiä ihmisiä, ei pelkästään nuoria!

Pelkäsin olevani aivan uuvuksissa fuksivuoden jälkeen, mutta keväällä olin yllättävän energinen. Ehkä raskainta olikin syyslukukaudella, kun ympärillä oli paljon uutta omaksuttavaa niin koulussa kuin töissäkin. Lisäksi meidän kotimme puoli vuotta kestänyt remontti verotti myös voimia, vaikka en itse siihen juuri osallistunutkaan muuten kuin päätösten tasolla.

En ole asettanut ainakaan vielä mitään varsinaisia tavoitteita toiselle opiskeluvuodelle; lähden enemmänkin katsomaan, miten asiat järjestyvät. Sain onneksi hieman helpotettua omaa työlukujärjestystäni siten, että työt alkavat hieman aikaisempaa myöhemmin, mikä toivottavasti helpottaa työn ja opiskelun yhdistämistä. Yritän myös tehdä mahdollisimman paljon työhön liittyviä asioita etukäteen pois alta, jotta ne eivät kaadu niskaani aivan viime minuutilla. Tämä järjestely toimi ainakin viime vuonna hyvin!

Jos tätä tekstiä eksyy lukemaan muita aikuisopiskelijoita, kuulisin mielelläni ajatuksianne siitä, millaisia kokemuksia teillä on! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti