torstai 11. elokuuta 2016

Synttärietkot


Vietin heinäkuun lopussa synttäreitäni, ja juhlat sijoittuivat kahdelle päivälle. Edellisenä iltana vietettiin nimittäin synttärietkoja ravintolassa ja seuraavana päivänä juhlintaa jatkettiin Porvoossa. Ensi vuonna ajattelin kyllä juhlistaa synttäreitä hieman isomminkin, kun täytän pyöreitä vuosia, mutta olihan näissäkin kesteissä jo aika paljon juhlintaa! Pitää ensi kesänä muistaa alkaa suunnitella ajoissa synttärijuhlia - etenkin kun olen ajatellut pitää ne yhdessä mieheni kanssa. Meillä molemmilla tulee nimittäin 30 vuotta täyteen ensi kesänä. Olen tosin jokseenkin huono suunnittelemaan juhlia kovin varhaisessa vaiheessa, mutta ehkäpä olisi pikkuhiljaa aika opetella. Ajattelin lähinnä jonkinlaisia puutarhajuhlia kavereille, että sinänsä niiden järkkääminen ei vaadi ihmeitä. Jotain ekstraa olisi kuitenkin hauskaa kehitellä! Pitäisi myös päättää juhlien ajankohta hyvissä ajoin, jotta mahdollisimman moni pääsisi paikalle. Kesäaika kun on sellainen, että ihmiset leviävät ympäri maailmaa ja porukkaa on vaikeaa saada yhteen.


Sonnustauduin synttärijuhliani varten Dorothy Perkinsin vaaleanpunaiseen mekkoon, jonka olin alunperin hankkinut juuri kesäjuhlia silmälläpitäen. Valokuva ei valitettavasti tee mekolle oikeutta huonon valaistuksen takia, mutta minusta se on todella kaunis. Pohdin hieman mekkoa ostaessani, onko se jopa liian vaalean sävyinen minulle. Päädyin kuitenkin siihen, että tällainen hyvin hempeä mekko sopii vaaleaan ihonväriini.


Olin alunperin ajatellut yhdistää mekkoon nudet korkkarit ja vaalean laukun. Koska luvassa oli kuitenkin jonkin verran kävelemistä, päädyin sitten kuitenkin Pier Onen kiilakorkosandaaleihin ja Ralph Laurenin laukkuuni. Haluaisin tosin toteuttaa myös tuon nuden visioni, joten täytyy toivoa, että kesäkelit jatkuvat vielä sen verran pitkään, että ehdin pukeutua mekkoon vielä ennen syyskelejä!


Päätin kietaista hiukseni synttärien kunniaksi nutturalle, joka mielestäni sopi kauniisti mekkoon. Kaiken lisäksi latvani olivat sen verran huonokuntoiset, että pidin parempana piilottaa ne nutturan sisään kuin esitellä latvojani kaikelle kansalle.

Sain osan synttärilahjoistani jo etukäteen ja miehen ostaman kellon tilasin niin myöhään, ettei se ehtinyt synttäripäiväksi. Keskityin sen sijaan ihailemaan ihanaa vuosipäiväkukkaa, jonka sain pari päivää aikaisemmin.

Saa muuten nähdä, millainen ikäkriisi iskee ensi vuonna - vai iskeekö ollenkaan. Minulla on nimittäin tapana kriiseillä huomattavasti pienemmistäkin asioista kuin iästä. Vaikka ajattelen kyllä niin, ettei kolmekymppinen ole mikään vanha vielä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti