sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kukkamekossa

Häähulinoiden keskellä luulin pitkään, että äitienpäivä olisi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, eli päivää häittemme jälkeen. Oikeastaan vasta juuri ennen hääviikkoa hoksasin sen olevan vasta toukokuun puolivälissä. Tämä oli erittäin hyvä käänne, sillä häiden jälkeisenä päivänä oli sen verran uupunut olo, ettei huvittanut lähteä kovin kauas kotoa. Seuraavana viikonloppuna oli kuitenkin erittäin mukavaa juhlia äitienpäivää! Hellejaksohan alkoi meidän häistämme, joten äitienpäivän keli mahdollisti sonnustautumisen kukkamekkoon!

Tämän Dorothy Perkinsin mekon ostin jo reilusti yli vuosi sitten Zalandon alesta. Viime kesänä mekkoon sopivien kenkien löytäminen tuntui haastavalta ennen kuin keksin kiilakorkokengät. Tänä vuonna puolestaan hoksasin yhdistää Unisan valkoiset korkkarit asuun. Hankin ne hääkengikseni ja olisi tuntunut tuhlaukselta käyttää niitä ainoastaan yhtenä päivänä. Hääpukuni on muuten nyt muokattu juhlamekoksi, mistä kirjoittelen myöhemmin enemmän. Niinpä hääkengille on myös sen kanssa lisäkäyttökertoja luvassa!


Vaaleanruskea clutch on minun ensimmäinen clutchini, joka on Designers Remix -merkkinen. Clutchin nahka on aivan ihanan pehmeää ja on säilynyt hyvänä jo monen vuoden ajan. Sain clutchin aikoinaan serkultani synttärilahjaksi, ja se on kiertänyt mukanani monissa juhlissa. Aurinkolasit puolestaan ovat Le Specsiltä ja varsin uudet. Tilasin ne tänä keväänä Zalandolta hukattuani jälleen yhdet aurinkolasit. Minulla on nimittäin todella huono tapa hävittää aurinkolaseja, hanskoja ja pipoja!

Tämä viikonloppu on muuten kulunut lähinnä pakkauspuuhissa, sillä lähdemme tiistaina häämatkallemme. Olen yrittänyt muodostaa mahdollisimman yhteensopivia asukokonaisuuksia mukaan ottamistani vaatteista, kengistä ja laukuista. Jostain syystä se on kuitenkin tuntunut todella haastavalta tänä vuonna, joten saa nähdä, millaisissa asuissa tallustan kaksi viikkoa Los Angelesissa ja Fidzillä.

Huomenna vietetään valmistujaisiani yliopistolla, mitä ennen käyn kampaajalla. Sen jälkeen täytyy vielä pakata viimeiset tavarat. Kännykkäni on täynnä erilaisia muistilistoja! Mikäli onnistun pakkaamaan käsimatkatavarani jokseenkin järkevästi, aion tehdä siitä oman postauksen myös tänne blogiin. Pakkausvinkkipostaukset ovat nimittäin blogini kirkkaasti suosituimpia postauksia!


 Reissun aikana blogi päivittyy varmasti harvakseltaan, mutta Instagramiin laitan usein kuulumisiani! Kannattaa siis seurata seikkailujani siellä! :)


lauantai 16. kesäkuuta 2018

#mullonloma

Huomenta ja mukavaa viikonloppua! Minulla alkoi eilen loma, joten fiilis on hyvä! Menin eilen töiden jälkeen Kämpiin iltapäiväteellle juhlimaan ystäväni syntymättömyyspäiviä (hän ei vietä synttäreitä) ja siinä sivussa myös minun loman alkuani. Oli todella onnistunut ilta!



Lomasuunnitelmiini tänä viikonloppuna kuuluvat ainakin pakkaaminen häämatkaa varten, kodin siivous, pihahommat ja treenaaminen. Hain tiistaina jäykkäkouristusrokotteen tehosteen, minkä vuoksi käteni on ollut aivan uskomattoman kipeä. Tänään alkaa kuitenkin tuntua siltä, että muukin treenaaminen kuin juoksu alkaisi onnistua. Minulla oli eilen heikko olo; kurkku kipeä, pyörrytti ja oli vähän lämpöä, mutta tänään olo on jo normaali, En tiedä, johtuiko se rokotteesta vai jostain muusta, mutta toivottavasti en tule nyt oikeasti kipeäksi. Maanantaina vietetään nimittäin valmistujaisia yliopistolla ja tiistaina lento Los Angelesiin lähtee.

Viime viikonloppu hujahti Tukholmassa, josta kirjoittelen myöhemmin! Ja tietenkin myös häämatkastamme Los Angelesiin ja Fidzille - pysykää siis kuulolla! :)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Lenkkarityyli

Huomenta ja mukavaa keskiviikkoa! Yleensä keskiviikko on ollut minulle vasta viikon toinen työpäivä, joten viikko on ollut vasta alussa. Koska nyt teen toimistotyötä, on viikko oikeasti jo puolivälissä ja kaiken lisäksi viikonloppu vapaa - ihan luksusta! Viikonloppuna suuntaan muuten pienelle valmistujaismatkalle Ruotsiin, mutta sitä ennen luvassa on muun muassa after workit ystäväni kanssa! Lisäksi huomenna menee koko ilta opintojen parissa samoin kuin eilenkin.


Niin kuin kuvistakin voi päätellä, nämä kuvat ovat tasan kuukauden takaa, kun pensaissa oli vasta pienen pieniä silmuja. Häiden jälkeisenä päivänä en jaksanut juurikaan laittautua, vaan sonnustauduin Bershkan kukalliseen tunikaan ja Mamaliciousin neuletakkiin. Vierastan aika paljon lenkkarityyliä, mutta yritin tänä keväänä vähän totuttautua siihen. Hankin nimittäin lopputalvesta Zalandon alesta nämä Even & Odd -lenkkarit, joita olen varsin ahkerasti käyttänyt koko kevään. Koen tosin vaikeaksi niiden yhdistämisen muuhun kuin simppeliin, mustaan nahkalaukkuun.


Tällä viikolla on kyllä puhaltanut järkyttävän kylmä tuuli täällä pääkaupunkiseudulla! Huomasin eilen, että sukkahousut ovat rikki juuri, kun minun piti lähteä töihin. Pelkäsin myöhästyväni junasta, joten revin rikkinäiset sukkahousut äkkiä pois ja nappasin mukaan uudet pukematta niitä päälleni. Vartin kävelymatka asemalle oli kyllä todella viileä ilman sukkiksia! Myös nahkatakissa palelin niin paljon, että tänään päätin sonnustautua trenssiin! No, eiköhän keli tästä vielä lämpene; kohtahan me lähdemme jo häämatkallekin! Miehellä nimittäin alkaa loma jo tämän viikon perjantaina ja minulla taas viikon kuluttua perjantaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu! :)

Nyt alan pikkuhiljaa valmistautua töihinlähtöön!


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen päivämme avioparina

Palaan vielä tasan kuukauden takaisiin tunnelmiin, jolloin vietimme ensimmäistä päiväämme avioparina. Tulimme tosiaan hääyöksi kotiin, jonne olimme varanneet itsellemme aamiaistarvikkeet luksusaamupalaan. Kovin myöhään emme nukkuneet, joten päivä sujui hieman väsyneissä mutta kuitenkin hyvissä ja onnellisissa tunnelmissa. Lueskelimme muun muassa saamiamme kortteja ja vieraskirjaan kirjoitettuja terveisiä, kävimme kävelyllä ja söimme hyvin.

Sain heti aamulla mieheltäni huomenlahjaksi Kalevala Korun kaulakorun, jonka olin kyllä itse valinnut itselleni. Mies ei nimittäin uskalla ostaa minulle koruja ominpäin, sillä hänen mielestään minulla on niin haastava maku. Tämä kaulakoru oli juuri sellainen kuin halusin; yksinkertainen, mutta siinä on kuitenkin jokin juju. :)


Hääkampaukseni oli muuten niin hyvin tehty, että se kesti minulla lauantaista keskiviikkoon asti muutamalla korjauksella! Keskiviikkona pinnit alkoivat painaa päänahkaa jo sen verran, että päätin purkaa kampauksen. Ajattelin, että saattaisi myös olla korkea aika pestä hiukset. :D
Hääkampaukseni oli joka tapauksessa ihana ja juuri sellainen kuin halusinkin - ystävääni voi kyllä aina luottaa! Lettikampaukset ovat suosikkejani vuodesta toiseen, joten myös hääkampaukseni oli sellainen. Ystäväni ei kuitenkaan voi laittaa hiuksiani heinäkuun kaverijuhliin, joten olen jälleen varannut itselleni kampaaja-ajan. Mielessäni on lettinuttura, mutta katsotaan, millainen siitä tulee. Kampaajalla kun saattaa olla aika erilainen visio mielessään kuin minulla.


Kohta pitää vähitellen suunnata töihin parin viikon projektini pariin. Tänään on pitkä päivä, sillä töiden jälkeen suuntaan lähes kolmeksi tunniksi yliopistolle erityispedagogiikan aineopintojen kurssin pariin. Ei ainakaan lopu tekeminen kesken! :D

Eilen minut yllätettiin iloisesti kukkakimpulla töissä, mikä piristi päivääni todella paljon! Meillä onkin tällä hetkellä koti täynnä kukkia, jotka onneksi kestävät paremmin kuin nuo lahjapöytämme ruusut. Olin ostanut maljakkoon kaksi ruusukimppua, joista toinen alkoi lakastua heti samana päivänä. Toinen kimppu sentään kesti pidempään, mutta olin kyllä aika pettynyt laatuun. Yleensä nimittäin Reilun kaupan ruusut kestävät jopa kaksi viikkoa - huonosta hoidostani huolimatta!


torstai 31. toukokuuta 2018

Valmistumisen kynnyksellä

Tänään aamulla sain ilokseni sähköpostiviestin, jossa luki, että tutkintoni on valmiina rekisterissä. Minä siis valmistun! Tunne on aivan huikea, sillä täsmälleen kaksi vuotta sitten olin soveltuvuuskokeessa ja lähdin sieltä aivan varmana siitä, etten pääsisi sisään. Ryhmätilanne meni ihan hyvin, mutta haastattelu oli aivan uskomattoman tiukkaa grillausta! Enpä olisi silloin uskonut, että kahden vuoden kuluttua valmistun yliopistosta! Ajattelin nimittäin sisään päästyäni, että tutkintoni suorittamiseen menisi todennäköisesti normaalia pidempi aika, kun kerran tein tutkinnon samalla kun työskentelin päätoimisesti. Valmistun kuitenkin ennätysajassa ja nappasin rekisteriin vielä reilut kolmekymmentä ylimääräistä opintopistettäkin. Olen kyllä todella ylpeä tästä saavutuksesta - etenkin kun vielä viikko sitten luulin, että valmistumiseni kaatuisi yhteen puheviestinnän puuttuvaan opintopisteeseen. Haaveissa on opiskellä vielä lisää, minkä vuoksi työstänkin parhaillaan erästä kesäkurssia avoimen yliopiston puolella. Sen jälkeen aion kuitenkin hieman hengähtää!


Tämä viikko on muutenkin muutosten aikaa, sillä teen viimeistä viikkoa työtäni. Sen jälkeen minulla on eräs kahden viikon projekti ennen kesälomalle jäämistä. Minulla on yleensä ollut ihana kahdeksan viikon kesäloma, mutta tänä vuonna aloitan uudet työt jo heti elokuun alussa. Niinpä kesäloma on supistunut kuuteen viikkoon. Alaa vaihtaessani joudun luopumaan tällaisesta lomaluksuksesta, mutta saan vastalahjaksi päivätyön ja vapaat illat - se jos mikä on luksusta näin kuuden vuoden jälkeen! Uuteen työhön meneminen jännittää todella paljon, mutta täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin.

Valmistujaisiani juhlitaan yliopistolla juuri ennen meidän häämatkaamme, mutta olen ajatellut pitää pienet kahvikutsut kotonamme heinäkuussa matkan jälkeen. Aina on nimittäin  hyvä syy juhlia! :D

maanantai 28. toukokuuta 2018

Meidän häämme 5.5.2018, osa 2

Kerroin häitä edeltävästä päivästämme täällä. Nyt sukelletaan kuitenkin varsinaiseen hääpäiväämme! Hiukset teki  ystäväni, hääpuku on Heidi Tuiskun käsialaa, meikin taiteili Miia Ollula ja kuvat otti Alejandro Lorenzo. Kysykää ja kommentoikaa ihmeessä, mikäli siltä tuntuu! :)

Hääpäivän aamuna heräsin aikaisin ja nautin aamiaista rauhassa kotona. Minua ei ollut missään vaiheessa jännittänyt ennen häitä eikä jännittänyt myöskään aamulla. Aamiaisen jälkeen mies heitti minut juhlapaikalle, johon ystäväni tuli laittamaan minun ja parin kaasoni hiuksia. Hän aloitti minun hiuksistani, minkä jälkeen minulle tehtiin todella taidokas häämeikki. Äitini oli varannut meille valmistautumiseen hotellihuoneen juhlapaikaltamme Hämeenkylän kartanolta ja järjestänyt sinne myös syötävää sekä juotavaa. Toki valmistautumisen aikana nautittiin myös muutama lasillinen shamppanjaa. :)

Minun valmistautuessani mies haki kukkakimppuni (Kimpun pionit olivat kuulemma tulleet vasta myöhään edellisenä iltana - aika viime tinkaan meni!) ja toi sisarensa tekemän kakun juhlapaikalle. Hänellä hieman kesti kaikenlaisissa järjestelyissä, joten meidän potrettikuvauksemme alkoi myöhässä. Olin muuten ihan rauhallinen koko aamupäivän, mutta aikataulun pettäessä hermot alkoivat kieltämättä kiristyä.

Kuva: Alejandro Lorenzo

Onneksi valokuvaus sujui joutuisasti ja näimme jo heti kuvanottotilanteessa muutamia valokuvia kameran näytöltä. Olimme niihin todella tyytyväisiä! Kuvauksen jälkeen jäi sitä paitsi pieni hetki aikaa hengähtää ennen kuin siirryimme kirkolle. Meidät vihittiin Oulunkylän vanhassa kirkossa, joka on pieni ja todella tunnelmallinen kirkko. Meidän häihimme osallistui hieman alle 50 ihmistä, joten kirkon intiimi tunnelma sopi hyvin meidän keväthäihimme.

Juuri ennen tilaisuuden alkamista odotimme häämarssin alkua mieheni kanssa pihalla. Kirkko on nimittäin niin pieni, että ulkoa astutaan suoraan alttarille vievälle käytävälle. Olin ollut hyvin rauhallinen koko päivän, mutta tässä vaiheessa purskahdin itkuun ja ajattelin, etten pysty ollenkaan rauhoittumaan koko vihkimisen aikana. Kun Kuulan häämarssi alkoi ja lähdimme kävelemään, itkin edelleen vuolaasti. Matkalla alttarille kohtasin kuitenkin vihkipappimme katseen, mikä rauhoitti minua ja pystyin kasaamaan itseni. Pappi piti meille ihanan puheen ja vastasimme molemmat vakaalla äänellä "tahdon" hänen kysymyksiinsä. Tilaisuus oli mielestäni todella lämminhenkinen. Poistumismarssina meillä oli teema Jurassic Parkista

Vihkimisen jälkeen matkustimme mieheni kanssa juhlapaikalle ja nautimme asianmukaisesti shamppanjaa. Emme halunneet minkäänlaisia koristeita hääautoome, sillä mielestämme se oli upea sellaisenaankin. Automatkalta mieleeni jäivät ihmisten hymyt ja etenkin eräiden lasten vilkutukset.

Hääjuhlamme alkoi onnittelumaljalla, minkä jälkeen vähitellen siirryttiin sisälle. Aluksi esittäydyttiin, minkä jälkeen äitini piti puheen. Syömisen jälkeen luvassa oli tietovisa, joka käsitteli minua ja miestämme. Sitä pelattiin Kahoot!-sovelluksella pöytäkunnittain, ja voittajat saivat pienen palkinnon. Me muuten istuimme samassa pöydässä kaasojen, bestmanien ja heidän aveciensa kanssa, sillä oma erillinen pöytä tuntui meistä hassulta ajatukselta. Tämä meidän pöytäratkaisumme osoittautui erittäin onnistuneeksi, joten suosittelen sitä lämpimästi!

Kuva: Alejandro Lorenzo

Ennen kahvi- ja kakkutarjoilua otettiin ulkona  yhteiskuvia ja lisäksi leikimme Tuttu juttu show -tyyppistä kenkäleikkiä. Meillä oli häissämme kaksi kakkua; yksi isompi juhlapaikan puolesta ja toinen pienempi leikkauskakku, jonka mieheni sisko oli meille tehnyt. Kakun leikkaamisessa emme polkaisseet, sillä emme kokeneet sitä omaksi jutuksemmme. Muutenkaan häissämme ei ollut morsiamen tai sulhasen ryöstöä, sukkanauhan etsintää tai morsiuskimpun heittoa. Mielestäni tunnelma oli todella lämmin ja heistä tuli meidän näköisemme; kerrassaan onnistunut hääpäivä!

Illan viimeinen virallinen ohjelmanumero oli meidän häätanssimme, joka oli Sara Burnettin versio klassikkobiisistä Forever Young. Tanssimme sen foxtrotin askelein. Häätanssin jälkeen luvassa oli muutama valssi ja sen jälkeen soitettiin enemmän bilemusiikkia.

Loppuillaksi lähdimme vielä Helsingin keskustaan baariin. Ilta tosin jäi meidän osaltamme varsin lyhyeksi, sillä olin pitkän päivän jälkeen todella väsynyt. Ainoa asia, jonka jälkikäteen muuttaisin häissämme, olisi se, ettemme lähtisi juhlapaikalta baariin. Jatkot olisi hyvin voinut pitää juhlapaikallakin!

Yöksi tulimme kotiin, jonne anoppi oli käynyt järjestämässä meille syötävää ja tietenkin skumppaa. Lisäksi hän oli asetellut kukat maljakkoihin sekä kortit ja lahjat esille olohuoneeseemme. Aivan ihana yllätys!

Hääpäivämme oli juuri sellainen kuin halusimmekin; tunnelma oli lämmin ja nautimme joka hetkestä. Meitä hemmoteltiin uskomattoman kauniilla auringonpaisteella, mutta päivä ei kuitenkaan ollut liian kuuma. Kaikki aina varoittelevat, että jokaisesta sekunnista kannattaa nauttia, sillä hääpäivä on hetkessä ohi. Liityn tähän samaan kuoroon - onneksi hääpäivämme oli täydellinen! <3

Millaisia häämuistoja teillä on? :)


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Raparperin alla

Kesäiset säät ovat todella hellineet meitä! Vaikka en itse helteestä juuri välitä, olen nauttinut lämmöstä riipputuolissa istuen ja elämästä nauttien. Hieman onnea tosin varjostavat tekemättömät pihatyöt; mies totesi eilen, että olemme kyllä todella onnistuneet pilaamaan nurmikon. Se on kyllä totta, nurtsi on täynnä rikkakasveja ja aukkoja.

Mies rakensi terassin pihallemme viime kesänä ja öljysi sen harmaaksi viime viikolla. Väristä ei tullut yhtä tummaa kuin hän olisi halunnut, mutta minusta terassi näyttää hyvältä. Sohvista ja sohvapöydästä pitäisi tulla vielä valkoiset jossain vaiheessa. Kunhan ensin löydetään joko tarpeeksi peittävä öljy tai sitten jokin muu ratkaisu. Lisäksi terassille on vielä mahdollisesti tulossa pergola ja terassin viereen puolestaan suihkulähdeseinä.

Takapiha jäi viime kesänä täysin viimeistelemättä, mikä kyllä näkyy. Piha on täynnä vuohenputkia, joista on ilmeisesti vaikea päästä eroon. Lisäksi keskellä takapihaamme on iso möykky maata, josta ilmeisesti puskee esiin unikkoa. Tai sitten se on jokin rikkakasvi, jota en ole vielä tunnistanut. Olen nimittäin viime päivät viettänyt tiiviisti kasveja tunnistaen, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Onneksi Facebookin Puutarha ja piha -ryhmästä löytyy apua tähän hommaan! Omenapuun vierestä olen jo löytänyt varjoliljan ja vanhan suihkulähteen vieressä kasvaa tulppaaneja sekä narsisseja. Tarkoitukseni oli siirtää ne toiseen paikkaan, mutta se on toistaiseksi vielä tekemättä, sillä meillä ei ole sopivankokoista lapiota siihen hommaan. En edes tiedä, uskaltaako kukkia siirrellä noin vain, mutta pakko ne on siirtää tai jäävät ruohonleikkurin jalkoihin.

Sitkeä raparperimme!

Viime kesänä mies irrotti monia kasveja pois terassin ja tuijien ympärillä olevan hakealueen tietä. Sanoin, ettei muilla kasveilla ole minulle väliä, mutta raparperi pitäisi säästää. No, eihän hän sitä muistanut, vaan raparperi lensi kaaressa kasaan muiden kasvien ja maa-aineksen kanssa. Raparperi ei kuitenkaan onneksi luovuttanut, vaan juurtui uudelleen ja on aika hienon näköinen. Tällä viikolla sitten siirsimme sen etupihalle parempaan paikkaan ja toivon, että pääsen pian tekemään raparperipiirakkaa!

Leipomisesta puheen ollen tein äitienpäiväksi todella herkullista vanilja-puolukkatorttua. En ole mikään mestarileipoja, mutta tällaisen yksinkertaisen ohjeen avulla onnistuin leipomaan varsin hyvän makuisen tortun. Se oli tarkoitus viedä vanhemmilleni, kun menimme heidän luokseen äitienpäivälounaalle. Huomasin tosin vasta perillä, että torttu oli jäänyt meidän jääkaappimme! Onneksi muistin sentään ottaa mukaan äitienpäivälahjan ja shamppanjan, mutta kyllä harmitti! Torttu tosin syötiin myöhemmin iltapäivällä, kun juhlistimme äitienpäivää kälyni luona.

Puolukka-vaniljatorttu
Minulla on muuten aivan hirveä kevätflunssa, jota luulin aluksi allergiaksi. Täytyy toivoa, että se asettuu mahdollisimman pian, sillä minulla on koko viikonloppu töitä. Sitten onneksi vähän  helpottaa! Kesäloma alkaa kuukauden kuluttua, mutta sitä ennen pitäisi saada kesäopinnoiksi valitsemaani erityispedagogiikan kurssia edistettyä. Luin kurssikirjallisuutta kyllä tänään, mutta se on aika hidasta.

Nyt suuntaan ulos syömään iltapalaa - mukavaa loppuviikkoa! :)